Vaella Laella

Sukkelasti sujui saapuminen Kirgisiaan; ensin Pietarista Almatyyn junaillen ja sielta minibussilla rajan yli ja Bishkekiin. Kaikkia kivoja enkeleita pitkin matkaa: ensin Jukka ja Leena Lahdessa, sitten Tuija Pietarissa, Vladimir Almatyssa ja sitten Frieder Bishkekissa.  Eli joka mutkassa joku apukasi jakamaan kantamuksia ja tekemaan kaikesta huisin helppoa!! Almatyssa CouchSurfing isantamme Vladimir nouti meidat juna-asemalta ja matkalla kysyi etta niin, tekos meinasitte sinne Kirgisiaan? Jep. No, mennaanko sitten tekemaan viisumit samantien? ooo, joo, mikas siina:) Junassa juuri 87 tuntia kolkutelleina putkahdettiin suoraan Kirgisian konsulaattiin, joskaan eihan ne jonot koskaan nopeita ole, joten silla tovin kun mina laksin jo Almatyn kotiimme vetamaan nokoset Gabriel tehtaili meille viisumit. Suitsait samana paivana. EIka ihan mitka tahansa vaan business - viisumit, hah. Kuulemma virkailija oli niita oikein tarjonnut kun oli kuullut etta haluamme oleskella maassa kuukautta pidempaan. Aiemmin turistiviisumin pidennys oli ihan helppoa vaan ei enaa, joten siksi parempi tulla business-henkiloina maahan. Oolrait.

No, jotain enkelityoskentelya tapahtui rajallakin, koska siina vaiheessa kun bussikuski komensi kaikkia ottamaan kapsakkinsa ja kavelemaan tullin lapi, me otimme n.1/3 tavaroistamme ja loput siis matkasivat kiltisti bussin kyydissa kenenkaan liiemmin utelematta. Ohlalaa, taalla ollaan, ihana Kirgisia!!! Taksi suoraan Frieder ystavan luo, joka yha taalla asustaa, joskin viimeisia viikkoja ennen Saksaan paluutaan. Kiva fiilis kulkea tuttuja katuja ja tavata jokunen tuttavainen Friederin luona. JA samalla sydanalassa kutku… NO< enta se Ossi…joko mentas…? Frieder tiesikin paremmin, missa Bussi tana paivana asuu, silla talven aikana meidan poissaollessamme sita jouduttiin siirtamaan alkuperaisesta parkistaan Asemovin perheen pihasta (koska Bussin paikalle he pystyttavat aina kevaisin jurtan). ELi samana saapumisiltana viela suuri seikkailu Bishkekin kapuungin halki, pysahdys Matthewn ja Shirinin luona, skotlantilais-kirgisialainen perhe, joilla oli yhta sun toista omaisuuttamme jemmassa mukaanlukien Bussin avaimet ja Gabrielin ajokortti (jota jokunen kerta Suomessa kaivattiin).  Kylla vain, sielta ne varaston sopukoista (tosin tomeraakin tomeramman isoaidin toimesta uudesta paikasta) ne loytyivat!

 Ja JOO, siella se Bussi seista tonotti vartioidulla parkkialueella parin rekan valissa, pressut tuulessa aukikiertyneina, mutta ihan hyvassa jamassa. Kolmikymppinen Mirbek perheineen asustaa parkkialueen laidassa tienaten elantonsa siella pysakoivilta.  Kliks Bussin ovi auki ja kotia ihmettelemaan. Fiilis on kenties vahan sama kun tulis talven yli tyhjana olleelle kesamokille taikka jotenkin viela ennemmin kuin palais piiiiiitkan ajan jalkeen johonkin paikkaan, jossa on joskus asunut ja johon liittyy paljon muistoja. Niin tuttua ja samalla vahan etaista. Kaikessa tuoksuu ajankulku ja kaiken paalla on tomuinen pinta. No, ei se viela mitaan, heti ensimmainen silmays antoi myos ymmartaa , etta kuluneen kahdeksan kuukauden aikana Bussi ei suinkaan ole ollut yksinainen. Kaikkialla oli silppua; styrox-silppua, muovisilppua, paperisilppua, villasilppua, yrttisilppua ja….hiirenpapanoita, tuhottomasti. OssiBussin talvitovereina on ollut joukko siimahantia, jotka heti toisella silmayksella nahden saatikka kaapin ovia auottuamme olivat viritelleet silppuisia pesiaan yhteen sun toiseen lampoiseen paikkaan. Kaytannossa koko bussi oli kokenut Hiirivallankumouksen, ei ole soppea, missa hiirulaiset eivat olisi kulkeneet ja silpunneet taikka papanoineet. Voihan papana.

Luojanlykky, etta taalla Bishkekissa meilla on sen verran mukavasti kavereita, ettei tarvinnut ajatellakaan jaavansa yopymaan Bussiin. Nyt siivoamme Bussia semmosta kaheksantuntista tyopaivaa, taitaa olla neljas paiva menossa? Kaikki mika ei ole pureskeltu puhki, tarvitsee pesukonetta, tiskiharjaa taikka tamppausta. Hommaa piisaa.  Tuleepahan kaytya lapi kaikki Bussin parivuotisen taipaleen aikana sinne kertyneet parinkymmenne eri matkalaisen jaamistot :) puoliksi syodyt sukat ja halkijyystetyt hammastahnatuubit. Mukavimpina kaikki ne sykkyraiset silppukollaasit, johon hiirulainen on koonnut kaikkea mahdollista yrteista villalanganpatkiin ja vahan Eestikruunuja sekaan. Hupiakin ovat tarjonneet muun muassa kuljettamalla Tiibetilainen Kirja Elamasta ja Kuolemasta takakansi hiirenhammaskuvioinnein loytyi astiakaapista. Onkohan Muumiperheella tammoista kun ne heraa talviunilta ja kaikenmaailman homssut ja vilijonkat on ryystanyt niitten kupeista?? :)

Heipähei…

kaikille niille, jotka ovat täällä käyneet ihmettelemässä, että mitähän näille kulkureille sittemmin tapahtui: OssiBussi on viettänyt uneliaan alkuvuoden yhä Kirgiisivuorten syleilyssä, kun me pyörähdimme Intian jälkeen Haitille avustamaan metsän jälleenistutuksessa. Sieltä tulimme pienelle Suomi-vierailulle ja oi, se onkin ollut tarpeellista metsähengitystä ja laineenliplatusta sekä ihmisrakasvirtaa… Kiitos kaikille hyvistä hetkistä, hienoista retkistä, nauruista ja lauluista.

Jotenkin ihmeellisesti oomme onnistuneet sulkemaan mielemme edessä siintävältä uudelta pitkältä ja tuntemattomalta matkalta ja keskittymään kulloiseenkin hetkeen. Jossain sielunsopukoissa on kuitenkin jo tovin asunut tieto uudesta matkasta Kirgisiaan. Kirgisiaan, jonka kansa on viimeisen puolen vuoden aikana kärsinyt ja tutissut etnisissä mellakoissaan. Kauniin kauniista Kirgisiasta on välittynyt mediassa verisiä kuvia… Etenkin Osh-kaupungin ympäristöstä sadat ja tuhannet ja sadattuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja paenneet Uzbekistaniin.

Meidän polkumme (minä ja Gabriel) tulee kulkemaan junalla halki Venäjän ja Kazakstanin (95 tuntia junassa, juhuu!), ensin Almatyyn. Sieltä saanemme kirgiisiviisumit ja niin ollen OssiBussia jälleennäkemään elokuussa! Ja jos OssiBussi onnellisesti siellä hyrisee, uudet seikkailut alkakoon!! Lastenkulttuurin värikäs lähettiläs valmiina uusiin retkiin… mitä ikinä maailmankaikkeus parhaaksi tarjoilee..

Huomenna siis junaan kaikkien rinkkojen, reppujen ja kapsäkkien kera… Bussille paljon tuliaisia; on lasikuitukittiä, sivupeilejä ja kiinnityshihnoja, ruuvia, mutteria ja työkaluja. Onpa sitten vielä itukaukaloa, siementä ja papua joka lähtöön ja sitten vielä kuvauskalustoa yllinkyllin, kaikkineen koko komeus 120 kiloa. Ensipysäkki Pietariin, (Tuija joo voit alkaa voimistelemaan hauistasi) ja sitten kohti Almatya…

Ja tänne nyt siis jatkuu päivitykset taas tämän taukoilun jälkeen, kiitos että kuljet kanssamme, jaat tätä Matkaa. Uskomatonta, miten arvokasta se onkaan; tietää miten jokunen ihminen myötäelää ja tukee suurta retkeämme.

Huimaa!

for those who have been wondering what happened to those Bus people… here we are… on the way back to the Bus and Kyrgyzstan!!! OssiBussi spent a silent (?) winter under the tarps in Kyrgyzstan while we volunteered in India and Haiti for amazing reforestation project Sadhana Forest. After hard work it was even more amazing to arrive for some summer months to Finland to collect some light and berries for every little cell of our bodies :)

And now, fresh and new start towards Central Asia .. last days we have packed back bags and small bags and then some bigger bags, alltogether 120 kilos, all sorts of necessary stuff for ossi … With all this luggagew we will take the train from St Petersburg to Almaty (90 hot hours coming I guess), waiting there the Kyrgyz visa and wishing to be in reunion with Ossi the Happy Bus in August…. MAy the new adventures begin!! We shall from now on update the best (or some) parts of it here, thanks for walking with us… Love and shine, lets make the path Beautifull…

Namaste!

Intian ihmeelliseltä maalta tervehdys!OssiBussin nukkuessa auvoisaa talviuntansa Kirgiisiassa, olemme viettäneet neljä hienoa ja elämäntäyteistä kuukautta Intiassa, pääosin Tamil Nadussa tämmoisessä projektissa > www.sadhanaforest.org, joka on metsän jälleenistutushanke ja vegaaninen ekoyhteiso (erittäin suositeltava vapaaehtoistyokohde sellaista etsivälle!!)

Ja Ossipoika joutuukin nyt odottamaan viela tovin lisää, sillä Sadhana Forest käynnistää sisarprojektin HAitille, johon liitymme viideksi viikoksi mukaan auttamaan. Vaan vielä tämän vuoden aikana Bussi jurttineen jatkaa matkaansa Kirgiisiassa ja toive olisi kurvata OssiBussi Suomeenkin vielä tänä vuonna:) OssiBussi miehistoineen kiittelee kaikesta saamastaan tuesta niin hengessä kuin rahassa. Matka jatkuu ja johtaa oikeisiin paikkoihin oikeisiin aikoihin!!

Kaunista kevättä rakkaat ihmiset!! Tulkoon silmut ja linnut <3

—

Namaste!

While Ossi The Bus has slept his winter sleep under the tarps in Kyrgyzstan, we have spent four amazing months in India… mostly in tamil nadu, in voluntary project of www.sadhanaforest.org which is a beautiful reforestation project, also vegan eco community (very much recommended to anyone looking for one)

OssiBus must wait some time more because as part of sadhana forest project we shall travel to Haiti to start similar project there. However, still during 2010 we will get back on the road with Bus and will drive to Finland in end of the year with the, the yurt on the roof:)

We are deeply thankfull to all people who have given their sincere support for us and our projects, as well economically or mentally:) The Journey goes on and brings us to right places at the right time!

Wish you beautiful springtime be happy

Freia and Gabriel

xxx

OssiBussin uuden elämän kunniaksi halusimme tehdä viimeisenä Kirgiisian viikkonamme retken orpokotiin Bishkekissä. Ja koska Ossin ympärillä on aina uteliaita, innokkaita ja luovia Ystäviä, niin nytkin meitä oli lopulta kahdeksan taiteilijaa seitsemästä eri maasta matkalla työpajoille!! Bussiyhteisö jälleen täydessä iskussa!

Click here to Blog of AlpineFund about art workshop with OssiBussi

Leikittiin…

…ja maalattiin…

…ja leikittiin lisaa…

..ja rakennettiin pieni omakuvanayttely:

Kiitos energiset pikkuystavat! Laitamme Bussin talviteloille maaliskuulle asti,  loikkaamme itse retkelle Intiaan ja Nepaliin ja OssiBussin tarina jatkuu ensi vuoden puolella!

Valoa***

Kirgiisia otti meidät omakseen heti tänne saavuttuamme. Vuoret, hepat, jurtat, perinnehattuiset miehet, aasit vetämässä heinäkuormia saivat kaikki tuntemaan, että olemme tulleet uuteen maahan. Aika täällä on ollut tapahtumarikasta ja intensiivistä, joten nyt, kun olemmev viittä vaille lähdössä täältä, on oiva hetki tajunnanvirtailla huippuhetket taikka hetkiä muuten vaan kuukausien varrelta…

Ihanat vuoret, ilmaa hengittaa, vaelluksia ja telttailua

Kaikki ei suinkaan ollut aina ruusuista, toisella Kirgiisian viikollamme meidät ryöstettiin. Bussiin murtauduttiin ja sieltä vietiin tuhansien eurojen edestä kamerakalustoa ja äänityslaitteita ja yhtä sun toista, mukaan lukien katolla matkustaneen potkulaudan (jossa luki “Potkaise Unelmaan”).

Poliisikin tuli paikalle säätämään. “Kuukaudessa loydämme tavaranne”. Ei oo näkynyt.

OssiBussin Sydänleikkaus / The Heart Operation of OssiBussi

Ja toinen tarin aon sitten se kun, Bussista hajosi jarrukompressori syyskuussa…

Ensimmäiset kaks viikkoa kompressoria koitti rakennella seitsenvitonen pappa, tuloksena monenmonta uutta reikää Bussin lattiassa, vaan ei kompressoria.

Pitkiä päiviä varikolla, ehti köllötellä…

Lopulta monen mutkan ja ilman-Bussia-retkeilyn jälkeen Gabriel McGyver-kykyineen liitti Bussiin sähkökompressorin ihan itte ja matkasimme 400 kilometriä näillä omatekoisilla jarruilla Karakolista Bishkekiin.

Toisinaan jarrutta ajelu oli jännittävää…

Vaan selvisimme hengissäja kanssakulkijat myos! Kompressorin toimimattomuus ei suinkaan ollut se ainoa ongelma, vaan lisäksi Ossin moottori nieli hulluja määriä öljyä… ja loppukilometreillä se öljy ei sitten enää pysynytkään sisällä.

Intuitioon kannatti luottaa, sillä Bishkekkiin pelastauduttuamme löysimme Mersuhuoltamon, joka otti Ossin suojiinsa ja tuunaili moottoria kokonaisen kuukauden…

Saimme kuulla olevamme autoinemme Ihme: Moottorin nokka-akseli oli katkennut (siis jo 400 kilometriä aiemmin, Karakolissa) ja siitä syystä myöskään jarrukompressori ei toiminut ynnä moottori puolitehoisesti. Mekaanikko sanoi, että tuollaisella moottorilla ei voisi ajaa metriäkään… No, Ossi ilmeisesti kovin halusi päästä Bishkekiin asti.

Ja lopputuloksena, marraskuun 21.päivänä oli kuin olikin uusi Iloisesti Hyrisevä Ossi!! Vanhasta moottorista ei jäänyt jäljelle kuin kuoret. Ja kompresori tuli kuntoon siinä uuden nokka-akselin myötä. Ihme!! Valmiina uusiin seikkailuihin…

Uusi taideyhteiso valmiina iskuun! Featuring Amy Skotlannista ja Emrys Australiasta:)

BerttaJurttaa etsimässä, osa II / Hunting Bertha the Yurt, part II

Kaikenkaikkiaan olemme pystyttäneet neljää jurttaa Kirgiisiassa olomme aikana, nyt alkaa olla jo hallussa työjärjestys ja oikeat otteet! Jokainen retki on ollut Opettavainen ja mikä parasta tarjonnut reitin aitoon kirgiisialaisarkeen sukeltamisen

Vierailut paikallisissa perheissä on antanut rehellisen kuvan kylien elämästä, elämästä siellä missä eletään siskonpedissä koko perhe yhdessä huoneessa. Vieras otetaan aina suurella lämmöllä vastaan, istutetaan pöytään ja eteen tuodaan tuopponen hepanmaitoa, joka on juhlajuomaa. Kovin on kitkerää kitattavaa, mutta kohteliaisuudesta soveliasta saada juotua.

Im in Love with you, Kyrgyzstan… /Rakastan sua, Kirgiisia

Kaiken edellä kerrotun lisäksi olemme päätyneet taikaisiin paikkoihin, tavanneet erityisen monta sielulaista ja kotiutuneet Bishkekiin melkein liiankin hyvin. Koska Bussi on majannut huoltamolla, ensimmäisen kerran vuoteen olemme majoittuneet pariksi kuukaudeksi muualle. Kahdessa kivassa kommuunissa olemme saaneet eloa jakaa ja todellakin, olemme asuneet täällä… rakkaita ihmisiä!

Venajaa ymmartaville tassa linkki paikalliseen paakaupungin tapahtumasivustoon, jonka paasivulle mekin paadyttiin eraan nayttelyn vieraina

Ja aina kun suurkaupunki on käynyt tukalaksi, on voinut tehdä retken vuorille, lähemmäs taikka kauemmas. On tullut vietettyä syyspäiviä ja sitten talvipäiviä kesämökillä (dacha), vierailtua buddhistiyhteisössä vuorikylässä, käveltyä lumessa kivenheitto Kiinan rajalta…

Löysimme myös aivan erityisen Kyzyl-Toon kylän vuorilaaksosta. Sinne on kutsu palata ensi keväänä kera Bussin ja Jurtan. Monenmonta lapsikaveria odottaa jo siellä.

Kolmessa kuukaudessa täällä on ollut kaikki vuodenajat, kesäntanssit ja lumenvalssit. Lempeät muistot ja leveät hymyt.

On se vaan ihme, että puoli vuotta sitten en tiennyt Kirgiisiasta muuta kuin nimen… Nyt maa on muuttunut yhdeksi niistä planeetan Sydänmaista, niistä maista joissa on erityisen helppoa Olla ja jossa asuu erityisen monta hyvää tyyppiä. Nyt Ossi pääsee talviunille pressunsa alle ja sillä tovin mä ja Gabriel loikataan Intiaan ja Nepaliin talvilomille. Kirgiisiassa jälleen sitten ensi maaliskuussa, jolloin jatkuu projekti kera Bussin ja Jurtan.

Kiitos Kaunis Kirgiisia, nähdään taas!!

Kaunista Joulukuuta Ihmiset!

Kirgiisia on jurttien ja nomadiperinteen kaunis maa, täällä ei voi olla kokematta aitoa nomadihenkeä ja parhaimmillaan se on jurtassa!! Jo jonkin aikaa sitten virisi meillä tuuma tuoda jurtta taikka kaksi Bussin katolla Suomeen osana taideprokkistamme ja lasten taidetyöpajakäyttöön.

Aikeet jurtan hankintaan on kevaalla, kunhan oikeat rahoituskanavat loytyvat:) Olemme jo aloittaneet tutkimukset Bertan löytämiseksi ja ennenkaikkea alkaneet opiskella jurttaan liittyviä perinteitä, joita riittää. Jurtta on alun perin ollut paimentolaisperheiden asumus vuoristolaaksoissa; kätevä kokoonlaitetta koti voi aina liikkua sinne missä karjan on paras laiduntaa eli ruoho on vihreintä. Nykyisinkin kesäisin tuhansittain jurttia pystytetään korkeammallekin vuoristoon, ilmasto on siellä kesäisin mieluisa. Kesäleiriä kutsutaan nimellä jailoo ja siellä asutaan tavallisesti huhtikuusta syyskuun loppuun.

Pääsimme yhden päivän aikana tutustumaan jurtan pystyttämiseen ja purkamiseen paikallisessa perheessä Balychissa.

In Kyrgyzstan, in the nomadic land of yurts and beautiful mountains, we came up with the idea to travel back home with a yurt on our roof top… Yurt will be part of our art project and in art camp use later in Finland.
In search of the right one; Bertha the Yurt, we have already learnt a lot about local traditions concerning yurts and handicrafts used in them. Also, we during one day we got to set up and take down a yurt in a local family. So much to learn still, we continue our explorations…

As part of the international world march for Peace, we wanted to make some peaceful action in the capital of Kyrgyzstan. It came out to be a happening for Friendship and Peace on a big Ala-Too Square in the very centre of Bishkek. We were three hours teaching people to make the ribbons of Friendship! Me, Gabriel, Eeva and Christian from Germany entered the square with our box of colourfull strings and Invitation in Russian saying: THIS IS THE DAY OF PEACE! JOIN US TO MAKE A RIBBON OF FRIENSHIP FOR YOURSELF OR FOR YOUR FRIEND. IT IS A FREE WORKSHOP!

so, first we needed to practise a bit… me and Ariane at work:)

Teachers are now Friends and ready for the Square!

Our Magic box of the strings

Tens of people made their ribbons and some more were the audience:)

The link to the page of the World March of Peace and Non-violence: http://www.theworldmarch.org/index.php?secc=october2&acc=verid&octid=160

There is an Amazing project throughout the planet called The World March for Peace and Non-violence.

The World March will begin in New Zealand on October 2, 2009, the anniversary of Gandhi’s birth, declared the “International Day of Nonviolence” by the United Nations. It will conclude in the Andes Mountains (Punta de Vacas, Aconcagua, Argentina) on January 2, 2010.

Look more:

The World March Web Pages

OssiBussi is supporting the March

Also OssiBussi is driving its own route for Peace and Nonviolence, right now we are in Kyrgystan, and going to have an Art Happening especially for the World Peace on 2nd of October near Bishkek.

We need the world of Peace!!!

And because 2nd of October is the Day of Peace and Non-violence we hope that we all could spend at least a moment for Peace together… wherever you are: at work, shopping or in the weddings or funeral… alone or with someboby or in the group,

May there be a moment for Silence and Peace.

You can call it a prayer or meditation or visualisation or just a moment for Peace.

As long as there is inner wars in us there exists the outer ones too…

SO, may it be at 6pm (GTM) around the World, lets create only peaceful thoughts or a thoughtless, warless moment!!!

May the Peace be each step
each meter we travel on earth
May it become a day of fearlessness,
when not a one person would get ready for war or defending oneself,
May the Peace in me, Peace in you lead to
the Peace in villages, countries, worlds…

If I face you without fear, I don’t support arming
but I leave the guns

May we be the Warriors of Peace, Messengers of Light without guns

Today and from now on. 

Peace and Love for you all

Thank You

heii

innostuin piirteleen matkameininkeja kuviksi ja sarjiksiksi… Tassa pari ruutua. Ossin Ystaville tarjoilemme niita jatkossa enemmankin. Eli jos olet vain unohtanut liittya iloiseen Yhdistykseemme niin viela ehtii!! Tassa linkki liittymiseen!