Vaella Laella

In october in Kyrgyzstan we had amazing chance to visit sweet little village school in Ornok, Naryn region. As part of OssiBussi’s Friendship School project the pupils of classes 7-9 wrote letters to a Finnish school. We also made some video greetings with these enthusiastic youngs and got to hera some of the kyrgyz traditional Manas singing!

Although we worked this time with upper grades, also others were of course curious of this colourfull guest from Europe…

The letters travel now with us aall the way to an Finnish school:) sorry, this post delivery is a bit slooow…

Here she is! BerttaJurtta, Bertta the Yurt:)  Traditional kyrgyz yurt which we set up in Kazybek and is now packed into OssiBus, ready for some travelling!

In BerttaJurtta’s first art workshop we made puppets in the remote mountain village Kazybek. Puppets wee made of the nature materials with group of family kids and neighbours, around ten kids between ages 5-15.

One afternoon it was time for the audience to arrive and it seemed to be great fun!

What can I tell you about past month… If I painted it into a picture, it would be amazing mountain scenery with snow tops; horses, sheeps, cows and donkeys in the valley. Here and there nomadic yurts… Looking closer you see children with red cheeks looking at you curiously eating kurut, salted joghurt balls made of horse milk. And there, you see someone rolling separator to make kaimak butter out of horse milk too. Not exactly the number one picture for vegans but over all goes the hospitality and friendliness of these mountain nomads. Wherever we went, we felt warmly welcomed. No, not only that. We felt included into the family. And thats something.

On the map our route included Songköl, the highest alpine lake and from there to very last villages near the border of China: Kyzyl-Too and Kazybek.

Family life up in the 3+ kilometers

Part I: SONG-KÖL

During our stay in Song-Köl we did few nice walks. Area is full of ancient stones, reminding amazingly lot Kappadokia in Turkey. Song-Köl is one of the most popular jailoo places (meaning summer campfor shepherds with their families and animals). One cloudy day one family came to our Bus and invited us to their yurt camp.

Well, it became four days stay with these beautiful people.. As there was many children around, we offred every day some art action for them, for example making instruments, painting and drawing and playing around.

This was the best possible way to explore life in jailoos. We got into the daily routines of the family taking care of their horses, cows, sheeps and donkeys. Children since they are walking are taking care of the animals as well.

Part II: KYZYL-TOO and KAZYBEK … the far end of Kyrgyzstan…

As we had dealed last year, our yurt would wait for us in Kyzyl-Too. Friend from Bishkek, Nurgul, introduced us last year to her family in these remote villages and nearby we found Bertta The Yurt too. So, Nurgul traveled once again with us there, and yes Bertha was waiting for us! The yurt with its traditional decorations was ready be packed into Bus!!

Bertta Yurt’s first set-up was in Kazybek, Nurguls home village in her sisters garden. In this simple garden of the tiny two-room clayhouse, surrounded by snowtop mountains, Bertta seemed to be in the right place at the right time.

Bertta the Yurt found a lovely spot for first set up in Kazybek. This is garden where we stayed as guests two weeks with the Bus and Yurt. Simple but beautiful!/ Tassa pihapiirissa asuimme jurttinemme kaksi viikkoa. Viisihenkinen perhe asuu tuota pienta savitaloa.

As did we. This place felt really like home, once again we were taken as family members, taken good care. Parents of the family are dump-and-deaf but for us it was more easy communication by hands than trying to put our kyrgyz words together!

 Bertta the Yurt had its first art workshops: puppet theater about which we tell you later. Also,  In the yurt we had the Kino Evening as well: the whole selection of our 8mm movie cartoons was showed and liked.

  Mountain weather is unpredictable: Bertta got snow decoration and freezing days tooThose days it was also the end of the muslim fasting month Ramadan. Even its not really followed in Kyrgyzstan, they love to celebrate its ending… Every family made borsoks which is type of salty bakery (pikkuleipa) offered with different jams and butters and chai of course. If you dont do this, it´s considered shameful. Who can afford it, sacrifices sheep on this day, and it is offered to guests in real nomad style, all parts of it. And on this day it is a tradition to visit neighbours, to walk from house to house and be offered this same menu in every place.

Celebration “table” = borsok borsok and borsok

 PHUU. Yes, me and Gabriel visited nine houses on that day, drank nine cups of black chai and ate borsok in too many houses. The sheep we didnt touch of course but Nurgul got to eat the sheep eyes, because its always fed to person with glasses, hoping it will help.

 We stayed great two weeks in Rasuls and Zhanyls (Nurguls sister) family. Deeply thankful of our time there.  

Our family:)

Feels like having been in the very heart of Kyrgyzstan, got introduced with all its traditions nd most of all: we got to share the everyday life,  as it is with all its joys and sorrows. This became also kind of the turning point of our journey: it was the very last stop before riving back to Bishkek and getting ready for our journey back to Europe… Well, its going to be looong way, but direction is there however!!

So, after seven days full-day cleaning operation in the Bus, it was aall fresh and clean and we were most ready to head off the city to the nearby mountains (Ala-Archa region)… Freash air and such tasty spring water…. apricotes, rasberries, apples, pears… perfect timing to eat straight from the bushes and trees. As raw foodists its really the beauty to collect what the nature has to give. By the way this time it has been quite exciting to sit into Kyrgyz family table… sorry to say No no no Njet njet njet to all the offerings… But Kyrgyz food rarely has anything to offer for us - except the abundance outside -yam!!

examples of the gifts of the dacha (mountain gottage of our friends)

Abdibek was staying at the Alpine Fund dacha, cutting grass and taking care of the place + offering apricotes :)

And this is new in the Ossi Magic Bus — blendering amaziiiing smoothies, taking electrity from motor:) So, when its time about to stop, berries and fruits to blender, one minute and muah ready to enjoyyy!

We feel so happy and empowered to be back on the Road again, Ossi seems to be also eager to the travelling… Tha dream is to drive towards Song-Kol -the picturesque mountain lake in 3 500 meters… lets see how up there we get with bus and when is the time to move to more old-fashioned transport…

Sukkelasti sujui saapuminen Kirgisiaan; ensin Pietarista Almatyyn junaillen ja sielta minibussilla rajan yli ja Bishkekiin. Kaikkia kivoja enkeleita pitkin matkaa: ensin Jukka ja Leena Lahdessa, sitten Tuija Pietarissa, Vladimir Almatyssa ja sitten Frieder Bishkekissa. Eli joka mutkassa joku apukasi jakamaan kantamuksia ja tekemaan kaikesta huisin helppoa!!

Pietari - Almaty juna lahtokuopissaan

Almatyssa CouchSurfing isantamme Vladimir nouti meidat juna-asemalta ja matkalla kysyi etta niin, tekos meinasitte sinne Kirgisiaan? Jep. No, mennaanko sitten tekemaan viisumit samantien? ooo, joo, mikas siina:) Junassa juuri 87 tuntia kolkutelleina putkahdettiin suoraan Kirgisian konsulaattiin, joskaan eihan ne jonot koskaan nopeita ole, joten silla tovin kun mina laksin jo Almatyn kotiimme vetamaan nokoset Gabriel tehtaili meille viisumit. Suitsait samana paivana. EIka ihan mitka tahansa vaan business - viisumit, hah. Kuulemma virkailija oli niita oikein tarjonnut kun oli kuullut etta haluamme oleskella maassa kuukautta pidempaan. Aiemmin turistiviisumin pidennys oli ihan helppoa vaan ei enaa, joten siksi parempi tulla business-henkiloina maahan. Oolrait.

No, jotain enkelityoskentelya tapahtui rajallakin, koska siina vaiheessa kun bussikuski komensi kaikkia ottamaan kapsakkinsa ja kavelemaan tullin lapi, me otimme n.1/3 tavaroistamme ja loput siis matkasivat kiltisti bussin kyydissa kenenkaan liiemmin utelematta. Ohlalaa, taalla ollaan, ihana Kirgisia!!! Taksi suoraan Frieder ystavan luo, joka yha taalla asustaa, joskin viimeisia viikkoja ennen Saksaan paluutaan. Kiva fiilis kulkea tuttuja katuja ja tavata jokunen tuttavainen Friederin luona. JA samalla sydanalassa kutku… NO< enta se Ossi…joko mentas…? Frieder tiesikin paremmin, missa Bussi tana paivana asuu, silla talven aikana meidan poissaollessamme sita jouduttiin siirtamaan alkuperaisesta parkistaan Asemovin perheen pihasta (koska Bussin paikalle he pystyttavat aina kevaisin jurtan). ELi samana saapumisiltana viela suuri seikkailu Bishkekin kapuungin halki, pysahdys Matthewn ja Shirinin luona, skotlantilais-kirgisialainen perhe, joilla oli yhta sun toista omaisuuttamme jemmassa mukaanlukien Bussin avaimet ja Gabrielin ajokortti (jota jokunen kerta Suomessa kaivattiin). Kylla vain, sielta ne varaston sopukoista (tosin tomeraakin tomeramman isoaidin toimesta uudesta paikasta) ne loytyivat!

KOTIII!!!

Ja JOO, siella se Bussi seista tonotti vartioidulla parkkialueella parin rekan valissa, pressut tuulessa aukikiertyneina, mutta ihan hyvassa jamassa. Kolmikymppinen Mirbek perheineen asustaa parkkialueen laidassa tienaten elantonsa siella pysakoivilta.

Parkkipaikan kasvatit

Kliks Bussin ovi auki ja kotia ihmettelemaan. Fiilis on kenties vahan sama kun tulis talven yli tyhjana olleelle kesamokille taikka jotenkin viela ennemmin kuin palais piiiiiitkan ajan jalkeen johonkin paikkaan, jossa on joskus asunut ja johon liittyy paljon muistoja. Niin tuttua ja samalla vahan etaista. Kaikessa tuoksuu ajankulku ja kaiken paalla on tomuinen pinta. No, ei se viela mitaan, heti ensimmainen silmays antoi myos ymmartaa , etta kuluneen kahdeksan kuukauden aikana Bussi ei suinkaan ole ollut yksinainen. Kaikkialla oli silppua; styrox-silppua, muovisilppua, paperisilppua, villasilppua, yrttisilppua ja….hiirenpapanoita, tuhottomasti.

OssiBussin talvitovereina on ollut joukko siimahantia, jotka heti toisella silmayksella nahden saatikka kaapin ovia auottuamme olivat viritelleet silppuisia pesiaan yhteen sun toiseen lampoiseen paikkaan.

Kaytannossa koko bussi oli kokenut Hiirivallankumouksen, ei ole soppea, missa hiirulaiset eivat olisi kulkeneet ja silpunneet taikka papanoineet. Voihan papana.

Luojanlykky, etta taalla Bishkekissa meilla on sen verran mukavasti kavereita, ettei tarvinnut ajatellakaan jaavansa yopymaan Bussiin. Nyt siivoamme Bussia semmosta kaheksantuntista tyopaivaa, taitaa olla neljas paiva menossa? Kaikki mika ei ole pureskeltu puhki, tarvitsee pesukonetta, tiskiharjaa taikka tamppausta. Hommaa piisaa.

“Laittasko tan?”

Naapurin kylpyamme oli tarpeen

Parkkipaikan jokapaivaiset piknik hetket juur siina metrin levyisella varjovyohykkeella…

Tuleepahan kaytya lapi kaikki Bussin parivuotisen taipaleen aikana sinne kertyneet parinkymmenne eri matkalaisen jaamistot :) puoliksi syodyt sukat ja halkijyystetyt hammastahnatuubit. Mukavimpina kaikki ne sykkyraiset silppukollaasit, johon hiirulainen on koonnut kaikkea mahdollista yrteista villalanganpatkiin ja vahan Eestikruunuja sekaan.

Tassa nayte eraastakin pesasta luovasta yrtteja yhdistellen:)

Hupiakin ovat tarjonneet muun muassa kuljettamalla Tiibetilainen Kirja Elamasta ja Kuolemasta takakansi hiirenhammaskuvioinnein loytyi astiakaapista. Onkohan Muumiperheella tammoista kun ne heraa talviunilta ja kaikenmaailman homssut ja vilijonkat on ryystanyt niitten kupeista?? :)

Onnekkaasti koko kuorma perilla :)))) hiirista viis!

Heipähei…

kaikille niille, jotka ovat täällä käyneet ihmettelemässä, että mitähän näille kulkureille sittemmin tapahtui: OssiBussi on viettänyt uneliaan alkuvuoden yhä Kirgiisivuorten syleilyssä, kun me pyörähdimme Intian jälkeen Haitille avustamaan metsän jälleenistutuksessa. Sieltä tulimme pienelle Suomi-vierailulle ja oi, se onkin ollut tarpeellista metsähengitystä ja laineenliplatusta sekä ihmisrakasvirtaa… Kiitos kaikille hyvistä hetkistä, hienoista retkistä, nauruista ja lauluista.

Jotenkin ihmeellisesti oomme onnistuneet sulkemaan mielemme edessä siintävältä uudelta pitkältä ja tuntemattomalta matkalta ja keskittymään kulloiseenkin hetkeen. Jossain sielunsopukoissa on kuitenkin jo tovin asunut tieto uudesta matkasta Kirgisiaan. Kirgisiaan, jonka kansa on viimeisen puolen vuoden aikana kärsinyt ja tutissut etnisissä mellakoissaan. Kauniin kauniista Kirgisiasta on välittynyt mediassa verisiä kuvia… Etenkin Osh-kaupungin ympäristöstä sadat ja tuhannet ja sadattuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja paenneet Uzbekistaniin.

Meidän polkumme (minä ja Gabriel) tulee kulkemaan junalla halki Venäjän ja Kazakstanin (95 tuntia junassa, juhuu!), ensin Almatyyn. Sieltä saanemme kirgiisiviisumit ja niin ollen OssiBussia jälleennäkemään elokuussa! Ja jos OssiBussi onnellisesti siellä hyrisee, uudet seikkailut alkakoon!! Lastenkulttuurin värikäs lähettiläs valmiina uusiin retkiin… mitä ikinä maailmankaikkeus parhaaksi tarjoilee..

Huomenna siis junaan kaikkien rinkkojen, reppujen ja kapsäkkien kera… Bussille paljon tuliaisia; on lasikuitukittiä, sivupeilejä ja kiinnityshihnoja, ruuvia, mutteria ja työkaluja. Onpa sitten vielä itukaukaloa, siementä ja papua joka lähtöön ja sitten vielä kuvauskalustoa yllinkyllin, kaikkineen koko komeus 120 kiloa. Ensipysäkki Pietariin, (Tuija joo voit alkaa voimistelemaan hauistasi) ja sitten kohti Almatya…

Ja tänne nyt siis jatkuu päivitykset taas tämän taukoilun jälkeen, kiitos että kuljet kanssamme, jaat tätä Matkaa. Uskomatonta, miten arvokasta se onkaan; tietää miten jokunen ihminen myötäelää ja tukee suurta retkeämme.

Huimaa!

for those who have been wondering what happened to those Bus people… here we are… on the way back to the Bus and Kyrgyzstan!!! OssiBussi spent a silent (?) winter under the tarps in Kyrgyzstan while we volunteered in India and Haiti for amazing reforestation project Sadhana Forest. After hard work it was even more amazing to arrive for some summer months to Finland to collect some light and berries for every little cell of our bodies :)

And now, fresh and new start towards Central Asia .. last days we have packed back bags and small bags and then some bigger bags, alltogether 120 kilos, all sorts of necessary stuff for ossi … With all this luggagew we will take the train from St Petersburg to Almaty (90 hot hours coming I guess), waiting there the Kyrgyz visa and wishing to be in reunion with Ossi the Happy Bus in August…. MAy the new adventures begin!! We shall from now on update the best (or some) parts of it here, thanks for walking with us… Love and shine, lets make the path Beautifull…

Namaste!

Intian ihmeelliseltä maalta tervehdys!OssiBussin nukkuessa auvoisaa talviuntansa Kirgiisiassa, olemme viettäneet neljä hienoa ja elämäntäyteistä kuukautta Intiassa, pääosin Tamil Nadussa tämmoisessä projektissa > www.sadhanaforest.org, joka on metsän jälleenistutushanke ja vegaaninen ekoyhteiso (erittäin suositeltava vapaaehtoistyokohde sellaista etsivälle!!)

Ja Ossipoika joutuukin nyt odottamaan viela tovin lisää, sillä Sadhana Forest käynnistää sisarprojektin HAitille, johon liitymme viideksi viikoksi mukaan auttamaan. Vaan vielä tämän vuoden aikana Bussi jurttineen jatkaa matkaansa Kirgiisiassa ja toive olisi kurvata OssiBussi Suomeenkin vielä tänä vuonna:) OssiBussi miehistoineen kiittelee kaikesta saamastaan tuesta niin hengessä kuin rahassa. Matka jatkuu ja johtaa oikeisiin paikkoihin oikeisiin aikoihin!!

Kaunista kevättä rakkaat ihmiset!! Tulkoon silmut ja linnut <3

—

Namaste!

While Ossi The Bus has slept his winter sleep under the tarps in Kyrgyzstan, we have spent four amazing months in India… mostly in tamil nadu, in voluntary project of www.sadhanaforest.org which is a beautiful reforestation project, also vegan eco community (very much recommended to anyone looking for one)

OssiBus must wait some time more because as part of sadhana forest project we shall travel to Haiti to start similar project there. However, still during 2010 we will get back on the road with Bus and will drive to Finland in end of the year with the, the yurt on the roof:)

We are deeply thankfull to all people who have given their sincere support for us and our projects, as well economically or mentally:) The Journey goes on and brings us to right places at the right time!

Wish you beautiful springtime be happy

Freia and Gabriel

xxx

OssiBussin uuden elämän kunniaksi halusimme tehdä viimeisenä Kirgiisian viikkonamme retken orpokotiin Bishkekissä. Ja koska Ossin ympärillä on aina uteliaita, innokkaita ja luovia Ystäviä, niin nytkin meitä oli lopulta kahdeksan taiteilijaa seitsemästä eri maasta matkalla työpajoille!! Bussiyhteisö jälleen täydessä iskussa!

Click here to Blog of AlpineFund about art workshop with OssiBussi

Leikittiin…

…ja maalattiin…

…ja leikittiin lisaa…

..ja rakennettiin pieni omakuvanayttely:

Kiitos energiset pikkuystavat! Laitamme Bussin talviteloille maaliskuulle asti,  loikkaamme itse retkelle Intiaan ja Nepaliin ja OssiBussin tarina jatkuu ensi vuoden puolella!

Valoa***

Kirgiisia otti meidät omakseen heti tänne saavuttuamme. Vuoret, hepat, jurtat, perinnehattuiset miehet, aasit vetämässä heinäkuormia saivat kaikki tuntemaan, että olemme tulleet uuteen maahan. Aika täällä on ollut tapahtumarikasta ja intensiivistä, joten nyt, kun olemmev viittä vaille lähdössä täältä, on oiva hetki tajunnanvirtailla huippuhetket taikka hetkiä muuten vaan kuukausien varrelta…

Ihanat vuoret, ilmaa hengittaa, vaelluksia ja telttailua

Kaikki ei suinkaan ollut aina ruusuista, toisella Kirgiisian viikollamme meidät ryöstettiin. Bussiin murtauduttiin ja sieltä vietiin tuhansien eurojen edestä kamerakalustoa ja äänityslaitteita ja yhtä sun toista, mukaan lukien katolla matkustaneen potkulaudan (jossa luki “Potkaise Unelmaan”).

Poliisikin tuli paikalle säätämään. “Kuukaudessa loydämme tavaranne”. Ei oo näkynyt.

OssiBussin Sydänleikkaus / The Heart Operation of OssiBussi

Ja toinen tarin aon sitten se kun, Bussista hajosi jarrukompressori syyskuussa…

Ensimmäiset kaks viikkoa kompressoria koitti rakennella seitsenvitonen pappa, tuloksena monenmonta uutta reikää Bussin lattiassa, vaan ei kompressoria.

Pitkiä päiviä varikolla, ehti köllötellä…

Lopulta monen mutkan ja ilman-Bussia-retkeilyn jälkeen Gabriel McGyver-kykyineen liitti Bussiin sähkökompressorin ihan itte ja matkasimme 400 kilometriä näillä omatekoisilla jarruilla Karakolista Bishkekiin.

Toisinaan jarrutta ajelu oli jännittävää…

Vaan selvisimme hengissäja kanssakulkijat myos! Kompressorin toimimattomuus ei suinkaan ollut se ainoa ongelma, vaan lisäksi Ossin moottori nieli hulluja määriä öljyä… ja loppukilometreillä se öljy ei sitten enää pysynytkään sisällä.

Intuitioon kannatti luottaa, sillä Bishkekkiin pelastauduttuamme löysimme Mersuhuoltamon, joka otti Ossin suojiinsa ja tuunaili moottoria kokonaisen kuukauden…

Saimme kuulla olevamme autoinemme Ihme: Moottorin nokka-akseli oli katkennut (siis jo 400 kilometriä aiemmin, Karakolissa) ja siitä syystä myöskään jarrukompressori ei toiminut ynnä moottori puolitehoisesti. Mekaanikko sanoi, että tuollaisella moottorilla ei voisi ajaa metriäkään… No, Ossi ilmeisesti kovin halusi päästä Bishkekiin asti.

Ja lopputuloksena, marraskuun 21.päivänä oli kuin olikin uusi Iloisesti Hyrisevä Ossi!! Vanhasta moottorista ei jäänyt jäljelle kuin kuoret. Ja kompresori tuli kuntoon siinä uuden nokka-akselin myötä. Ihme!! Valmiina uusiin seikkailuihin…

Uusi taideyhteiso valmiina iskuun! Featuring Amy Skotlannista ja Emrys Australiasta:)

BerttaJurttaa etsimässä, osa II / Hunting Bertha the Yurt, part II

Kaikenkaikkiaan olemme pystyttäneet neljää jurttaa Kirgiisiassa olomme aikana, nyt alkaa olla jo hallussa työjärjestys ja oikeat otteet! Jokainen retki on ollut Opettavainen ja mikä parasta tarjonnut reitin aitoon kirgiisialaisarkeen sukeltamisen

Vierailut paikallisissa perheissä on antanut rehellisen kuvan kylien elämästä, elämästä siellä missä eletään siskonpedissä koko perhe yhdessä huoneessa. Vieras otetaan aina suurella lämmöllä vastaan, istutetaan pöytään ja eteen tuodaan tuopponen hepanmaitoa, joka on juhlajuomaa. Kovin on kitkerää kitattavaa, mutta kohteliaisuudesta soveliasta saada juotua.

Im in Love with you, Kyrgyzstan… /Rakastan sua, Kirgiisia

Kaiken edellä kerrotun lisäksi olemme päätyneet taikaisiin paikkoihin, tavanneet erityisen monta sielulaista ja kotiutuneet Bishkekiin melkein liiankin hyvin. Koska Bussi on majannut huoltamolla, ensimmäisen kerran vuoteen olemme majoittuneet pariksi kuukaudeksi muualle. Kahdessa kivassa kommuunissa olemme saaneet eloa jakaa ja todellakin, olemme asuneet täällä… rakkaita ihmisiä!

Venajaa ymmartaville tassa linkki paikalliseen paakaupungin tapahtumasivustoon, jonka paasivulle mekin paadyttiin eraan nayttelyn vieraina

Ja aina kun suurkaupunki on käynyt tukalaksi, on voinut tehdä retken vuorille, lähemmäs taikka kauemmas. On tullut vietettyä syyspäiviä ja sitten talvipäiviä kesämökillä (dacha), vierailtua buddhistiyhteisössä vuorikylässä, käveltyä lumessa kivenheitto Kiinan rajalta…

Löysimme myös aivan erityisen Kyzyl-Toon kylän vuorilaaksosta. Sinne on kutsu palata ensi keväänä kera Bussin ja Jurtan. Monenmonta lapsikaveria odottaa jo siellä.

Kolmessa kuukaudessa täällä on ollut kaikki vuodenajat, kesäntanssit ja lumenvalssit. Lempeät muistot ja leveät hymyt.

On se vaan ihme, että puoli vuotta sitten en tiennyt Kirgiisiasta muuta kuin nimen… Nyt maa on muuttunut yhdeksi niistä planeetan Sydänmaista, niistä maista joissa on erityisen helppoa Olla ja jossa asuu erityisen monta hyvää tyyppiä. Nyt Ossi pääsee talviunille pressunsa alle ja sillä tovin mä ja Gabriel loikataan Intiaan ja Nepaliin talvilomille. Kirgiisiassa jälleen sitten ensi maaliskuussa, jolloin jatkuu projekti kera Bussin ja Jurtan.

Kiitos Kaunis Kirgiisia, nähdään taas!!

Kaunista Joulukuuta Ihmiset!