Vaella Laella

Heipähei…

kaikille niille, jotka ovat täällä käyneet ihmettelemässä, että mitähän näille kulkureille sittemmin tapahtui: OssiBussi on viettänyt uneliaan alkuvuoden yhä Kirgiisivuorten syleilyssä, kun me pyörähdimme Intian jälkeen Haitille avustamaan metsän jälleenistutuksessa. Sieltä tulimme pienelle Suomi-vierailulle ja oi, se onkin ollut tarpeellista metsähengitystä ja laineenliplatusta sekä ihmisrakasvirtaa… Kiitos kaikille hyvistä hetkistä, hienoista retkistä, nauruista ja lauluista.

Jotenkin ihmeellisesti oomme onnistuneet sulkemaan mielemme edessä siintävältä uudelta pitkältä ja tuntemattomalta matkalta ja keskittymään kulloiseenkin hetkeen. Jossain sielunsopukoissa on kuitenkin jo tovin asunut tieto uudesta matkasta Kirgisiaan. Kirgisiaan, jonka kansa on viimeisen puolen vuoden aikana kärsinyt ja tutissut etnisissä mellakoissaan. Kauniin kauniista Kirgisiasta on välittynyt mediassa verisiä kuvia… Etenkin Osh-kaupungin ympäristöstä sadat ja tuhannet ja sadattuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja paenneet Uzbekistaniin.

Meidän polkumme (minä ja Gabriel) tulee kulkemaan junalla halki Venäjän ja Kazakstanin (95 tuntia junassa, juhuu!), ensin Almatyyn. Sieltä saanemme kirgiisiviisumit ja niin ollen OssiBussia jälleennäkemään elokuussa! Ja jos OssiBussi onnellisesti siellä hyrisee, uudet seikkailut alkakoon!! Lastenkulttuurin värikäs lähettiläs valmiina uusiin retkiin… mitä ikinä maailmankaikkeus parhaaksi tarjoilee..

Huomenna siis junaan kaikkien rinkkojen, reppujen ja kapsäkkien kera… Bussille paljon tuliaisia; on lasikuitukittiä, sivupeilejä ja kiinnityshihnoja, ruuvia, mutteria ja työkaluja. Onpa sitten vielä itukaukaloa, siementä ja papua joka lähtöön ja sitten vielä kuvauskalustoa yllinkyllin, kaikkineen koko komeus 120 kiloa. Ensipysäkki Pietariin, (Tuija joo voit alkaa voimistelemaan hauistasi) ja sitten kohti Almatya…

Ja tänne nyt siis jatkuu päivitykset taas tämän taukoilun jälkeen, kiitos että kuljet kanssamme, jaat tätä Matkaa. Uskomatonta, miten arvokasta se onkaan; tietää miten jokunen ihminen myötäelää ja tukee suurta retkeämme.

Huimaa!

for those who have been wondering what happened to those Bus people… here we are… on the way back to the Bus and Kyrgyzstan!!! OssiBussi spent a silent (?) winter under the tarps in Kyrgyzstan while we volunteered in India and Haiti for amazing reforestation project Sadhana Forest. After hard work it was even more amazing to arrive for some summer months to Finland to collect some light and berries for every little cell of our bodies :)

And now, fresh and new start towards Central Asia .. last days we have packed back bags and small bags and then some bigger bags, alltogether 120 kilos, all sorts of necessary stuff for ossi … With all this luggagew we will take the train from St Petersburg to Almaty (90 hot hours coming I guess), waiting there the Kyrgyz visa and wishing to be in reunion with Ossi the Happy Bus in August…. MAy the new adventures begin!! We shall from now on update the best (or some) parts of it here, thanks for walking with us… Love and shine, lets make the path Beautifull…