Vaella Laella

Sukkelasti sujui saapuminen Kirgisiaan; ensin Pietarista Almatyyn junaillen ja sielta minibussilla rajan yli ja Bishkekiin. Kaikkia kivoja enkeleita pitkin matkaa: ensin Jukka ja Leena Lahdessa, sitten Tuija Pietarissa, Vladimir Almatyssa ja sitten Frieder Bishkekissa. Eli joka mutkassa joku apukasi jakamaan kantamuksia ja tekemaan kaikesta huisin helppoa!!

Pietari - Almaty juna lahtokuopissaan

Almatyssa CouchSurfing isantamme Vladimir nouti meidat juna-asemalta ja matkalla kysyi etta niin, tekos meinasitte sinne Kirgisiaan? Jep. No, mennaanko sitten tekemaan viisumit samantien? ooo, joo, mikas siina:) Junassa juuri 87 tuntia kolkutelleina putkahdettiin suoraan Kirgisian konsulaattiin, joskaan eihan ne jonot koskaan nopeita ole, joten silla tovin kun mina laksin jo Almatyn kotiimme vetamaan nokoset Gabriel tehtaili meille viisumit. Suitsait samana paivana. EIka ihan mitka tahansa vaan business - viisumit, hah. Kuulemma virkailija oli niita oikein tarjonnut kun oli kuullut etta haluamme oleskella maassa kuukautta pidempaan. Aiemmin turistiviisumin pidennys oli ihan helppoa vaan ei enaa, joten siksi parempi tulla business-henkiloina maahan. Oolrait.

No, jotain enkelityoskentelya tapahtui rajallakin, koska siina vaiheessa kun bussikuski komensi kaikkia ottamaan kapsakkinsa ja kavelemaan tullin lapi, me otimme n.1/3 tavaroistamme ja loput siis matkasivat kiltisti bussin kyydissa kenenkaan liiemmin utelematta. Ohlalaa, taalla ollaan, ihana Kirgisia!!! Taksi suoraan Frieder ystavan luo, joka yha taalla asustaa, joskin viimeisia viikkoja ennen Saksaan paluutaan. Kiva fiilis kulkea tuttuja katuja ja tavata jokunen tuttavainen Friederin luona. JA samalla sydanalassa kutku… NO< enta se Ossi…joko mentas…? Frieder tiesikin paremmin, missa Bussi tana paivana asuu, silla talven aikana meidan poissaollessamme sita jouduttiin siirtamaan alkuperaisesta parkistaan Asemovin perheen pihasta (koska Bussin paikalle he pystyttavat aina kevaisin jurtan). ELi samana saapumisiltana viela suuri seikkailu Bishkekin kapuungin halki, pysahdys Matthewn ja Shirinin luona, skotlantilais-kirgisialainen perhe, joilla oli yhta sun toista omaisuuttamme jemmassa mukaanlukien Bussin avaimet ja Gabrielin ajokortti (jota jokunen kerta Suomessa kaivattiin). Kylla vain, sielta ne varaston sopukoista (tosin tomeraakin tomeramman isoaidin toimesta uudesta paikasta) ne loytyivat!

KOTIII!!!

Ja JOO, siella se Bussi seista tonotti vartioidulla parkkialueella parin rekan valissa, pressut tuulessa aukikiertyneina, mutta ihan hyvassa jamassa. Kolmikymppinen Mirbek perheineen asustaa parkkialueen laidassa tienaten elantonsa siella pysakoivilta.

Parkkipaikan kasvatit

Kliks Bussin ovi auki ja kotia ihmettelemaan. Fiilis on kenties vahan sama kun tulis talven yli tyhjana olleelle kesamokille taikka jotenkin viela ennemmin kuin palais piiiiiitkan ajan jalkeen johonkin paikkaan, jossa on joskus asunut ja johon liittyy paljon muistoja. Niin tuttua ja samalla vahan etaista. Kaikessa tuoksuu ajankulku ja kaiken paalla on tomuinen pinta. No, ei se viela mitaan, heti ensimmainen silmays antoi myos ymmartaa , etta kuluneen kahdeksan kuukauden aikana Bussi ei suinkaan ole ollut yksinainen. Kaikkialla oli silppua; styrox-silppua, muovisilppua, paperisilppua, villasilppua, yrttisilppua ja….hiirenpapanoita, tuhottomasti.

OssiBussin talvitovereina on ollut joukko siimahantia, jotka heti toisella silmayksella nahden saatikka kaapin ovia auottuamme olivat viritelleet silppuisia pesiaan yhteen sun toiseen lampoiseen paikkaan.

Kaytannossa koko bussi oli kokenut Hiirivallankumouksen, ei ole soppea, missa hiirulaiset eivat olisi kulkeneet ja silpunneet taikka papanoineet. Voihan papana.

Luojanlykky, etta taalla Bishkekissa meilla on sen verran mukavasti kavereita, ettei tarvinnut ajatellakaan jaavansa yopymaan Bussiin. Nyt siivoamme Bussia semmosta kaheksantuntista tyopaivaa, taitaa olla neljas paiva menossa? Kaikki mika ei ole pureskeltu puhki, tarvitsee pesukonetta, tiskiharjaa taikka tamppausta. Hommaa piisaa.

“Laittasko tan?”

Naapurin kylpyamme oli tarpeen

Parkkipaikan jokapaivaiset piknik hetket juur siina metrin levyisella varjovyohykkeella…

Tuleepahan kaytya lapi kaikki Bussin parivuotisen taipaleen aikana sinne kertyneet parinkymmenne eri matkalaisen jaamistot :) puoliksi syodyt sukat ja halkijyystetyt hammastahnatuubit. Mukavimpina kaikki ne sykkyraiset silppukollaasit, johon hiirulainen on koonnut kaikkea mahdollista yrteista villalanganpatkiin ja vahan Eestikruunuja sekaan.

Tassa nayte eraastakin pesasta luovasta yrtteja yhdistellen:)

Hupiakin ovat tarjonneet muun muassa kuljettamalla Tiibetilainen Kirja Elamasta ja Kuolemasta takakansi hiirenhammaskuvioinnein loytyi astiakaapista. Onkohan Muumiperheella tammoista kun ne heraa talviunilta ja kaikenmaailman homssut ja vilijonkat on ryystanyt niitten kupeista?? :)

Onnekkaasti koko kuorma perilla :)))) hiirista viis!

Heipähei…

kaikille niille, jotka ovat täällä käyneet ihmettelemässä, että mitähän näille kulkureille sittemmin tapahtui: OssiBussi on viettänyt uneliaan alkuvuoden yhä Kirgiisivuorten syleilyssä, kun me pyörähdimme Intian jälkeen Haitille avustamaan metsän jälleenistutuksessa. Sieltä tulimme pienelle Suomi-vierailulle ja oi, se onkin ollut tarpeellista metsähengitystä ja laineenliplatusta sekä ihmisrakasvirtaa… Kiitos kaikille hyvistä hetkistä, hienoista retkistä, nauruista ja lauluista.

Jotenkin ihmeellisesti oomme onnistuneet sulkemaan mielemme edessä siintävältä uudelta pitkältä ja tuntemattomalta matkalta ja keskittymään kulloiseenkin hetkeen. Jossain sielunsopukoissa on kuitenkin jo tovin asunut tieto uudesta matkasta Kirgisiaan. Kirgisiaan, jonka kansa on viimeisen puolen vuoden aikana kärsinyt ja tutissut etnisissä mellakoissaan. Kauniin kauniista Kirgisiasta on välittynyt mediassa verisiä kuvia… Etenkin Osh-kaupungin ympäristöstä sadat ja tuhannet ja sadattuhannet ihmiset ovat menettäneet kotinsa ja paenneet Uzbekistaniin.

Meidän polkumme (minä ja Gabriel) tulee kulkemaan junalla halki Venäjän ja Kazakstanin (95 tuntia junassa, juhuu!), ensin Almatyyn. Sieltä saanemme kirgiisiviisumit ja niin ollen OssiBussia jälleennäkemään elokuussa! Ja jos OssiBussi onnellisesti siellä hyrisee, uudet seikkailut alkakoon!! Lastenkulttuurin värikäs lähettiläs valmiina uusiin retkiin… mitä ikinä maailmankaikkeus parhaaksi tarjoilee..

Huomenna siis junaan kaikkien rinkkojen, reppujen ja kapsäkkien kera… Bussille paljon tuliaisia; on lasikuitukittiä, sivupeilejä ja kiinnityshihnoja, ruuvia, mutteria ja työkaluja. Onpa sitten vielä itukaukaloa, siementä ja papua joka lähtöön ja sitten vielä kuvauskalustoa yllinkyllin, kaikkineen koko komeus 120 kiloa. Ensipysäkki Pietariin, (Tuija joo voit alkaa voimistelemaan hauistasi) ja sitten kohti Almatya…

Ja tänne nyt siis jatkuu päivitykset taas tämän taukoilun jälkeen, kiitos että kuljet kanssamme, jaat tätä Matkaa. Uskomatonta, miten arvokasta se onkaan; tietää miten jokunen ihminen myötäelää ja tukee suurta retkeämme.

Huimaa!

for those who have been wondering what happened to those Bus people… here we are… on the way back to the Bus and Kyrgyzstan!!! OssiBussi spent a silent (?) winter under the tarps in Kyrgyzstan while we volunteered in India and Haiti for amazing reforestation project Sadhana Forest. After hard work it was even more amazing to arrive for some summer months to Finland to collect some light and berries for every little cell of our bodies :)

And now, fresh and new start towards Central Asia .. last days we have packed back bags and small bags and then some bigger bags, alltogether 120 kilos, all sorts of necessary stuff for ossi … With all this luggagew we will take the train from St Petersburg to Almaty (90 hot hours coming I guess), waiting there the Kyrgyz visa and wishing to be in reunion with Ossi the Happy Bus in August…. MAy the new adventures begin!! We shall from now on update the best (or some) parts of it here, thanks for walking with us… Love and shine, lets make the path Beautifull…