Tarina- ja kuvapotpuri kolmesta Kirgiisian kuukaudestamme… / Our Three Months in Kyrgyzstan
29. Marraskuuta 2009 klo 11:10 Kirjoitteli: Freia 
Kirgiisia otti meidät omakseen heti tänne saavuttuamme. Vuoret, hepat, jurtat, perinnehattuiset miehet, aasit vetämässä heinäkuormia saivat kaikki tuntemaan, että olemme tulleet uuteen maahan. Aika täällä on ollut tapahtumarikasta ja intensiivistä, joten nyt, kun olemmev viittä vaille lähdössä täältä, on oiva hetki tajunnanvirtailla huippuhetket taikka hetkiä muuten vaan kuukausien varrelta…
Ihanat vuoret, ilmaa hengittaa, vaelluksia ja telttailua
Kaikki ei suinkaan ollut aina ruusuista, toisella Kirgiisian viikollamme meidät ryöstettiin. Bussiin murtauduttiin ja sieltä vietiin tuhansien eurojen edestä kamerakalustoa ja äänityslaitteita ja yhtä sun toista, mukaan lukien katolla matkustaneen potkulaudan (jossa luki “Potkaise Unelmaan”).
Poliisikin tuli paikalle säätämään. “Kuukaudessa loydämme tavaranne”. Ei oo näkynyt.
OssiBussin Sydänleikkaus / The Heart Operation of OssiBussi
Ja toinen tarin aon sitten se kun, Bussista hajosi jarrukompressori syyskuussa…
Ensimmäiset kaks viikkoa kompressoria koitti rakennella seitsenvitonen pappa, tuloksena monenmonta uutta reikää Bussin lattiassa, vaan ei kompressoria.
Pitkiä päiviä varikolla, ehti köllötellä…
Lopulta monen mutkan ja ilman-Bussia-retkeilyn jälkeen Gabriel McGyver-kykyineen liitti Bussiin sähkökompressorin ihan itte ja matkasimme 400 kilometriä näillä omatekoisilla jarruilla Karakolista Bishkekiin.
Toisinaan jarrutta ajelu oli jännittävää…
Vaan selvisimme hengissäja kanssakulkijat myos! Kompressorin toimimattomuus ei suinkaan ollut se ainoa ongelma, vaan lisäksi Ossin moottori nieli hulluja määriä öljyä… ja loppukilometreillä se öljy ei sitten enää pysynytkään sisällä.
Intuitioon kannatti luottaa, sillä Bishkekkiin pelastauduttuamme löysimme Mersuhuoltamon, joka otti Ossin suojiinsa ja tuunaili moottoria kokonaisen kuukauden…
Saimme kuulla olevamme autoinemme Ihme: Moottorin nokka-akseli oli katkennut (siis jo 400 kilometriä aiemmin, Karakolissa) ja siitä syystä myöskään jarrukompressori ei toiminut ynnä moottori puolitehoisesti. Mekaanikko sanoi, että tuollaisella moottorilla ei voisi ajaa metriäkään… No, Ossi ilmeisesti kovin halusi päästä Bishkekiin asti.
Ja lopputuloksena, marraskuun 21.päivänä oli kuin olikin uusi Iloisesti Hyrisevä Ossi!! Vanhasta moottorista ei jäänyt jäljelle kuin kuoret. Ja kompresori tuli kuntoon siinä uuden nokka-akselin myötä. Ihme!! Valmiina uusiin seikkailuihin…
Uusi taideyhteiso valmiina iskuun! Featuring Amy Skotlannista ja Emrys Australiasta:)
BerttaJurttaa etsimässä, osa II / Hunting Bertha the Yurt, part II
Kaikenkaikkiaan olemme pystyttäneet neljää jurttaa Kirgiisiassa olomme aikana, nyt alkaa olla jo hallussa työjärjestys ja oikeat otteet! Jokainen retki on ollut Opettavainen ja mikä parasta tarjonnut reitin aitoon kirgiisialaisarkeen sukeltamisen
Vierailut paikallisissa perheissä on antanut rehellisen kuvan kylien elämästä, elämästä siellä missä eletään siskonpedissä koko perhe yhdessä huoneessa. Vieras otetaan aina suurella lämmöllä vastaan, istutetaan pöytään ja eteen tuodaan tuopponen hepanmaitoa, joka on juhlajuomaa. Kovin on kitkerää kitattavaa, mutta kohteliaisuudesta soveliasta saada juotua.
Im in Love with you, Kyrgyzstan… /Rakastan sua, Kirgiisia
Kaiken edellä kerrotun lisäksi olemme päätyneet taikaisiin paikkoihin, tavanneet erityisen monta sielulaista ja kotiutuneet Bishkekiin melkein liiankin hyvin. Koska Bussi on majannut huoltamolla, ensimmäisen kerran vuoteen olemme majoittuneet pariksi kuukaudeksi muualle. Kahdessa kivassa kommuunissa olemme saaneet eloa jakaa ja todellakin, olemme asuneet täällä… rakkaita ihmisiä!
Ja aina kun suurkaupunki on käynyt tukalaksi, on voinut tehdä retken vuorille, lähemmäs taikka kauemmas. On tullut vietettyä syyspäiviä ja sitten talvipäiviä kesämökillä (dacha), vierailtua buddhistiyhteisössä vuorikylässä, käveltyä lumessa kivenheitto Kiinan rajalta…
Löysimme myös aivan erityisen Kyzyl-Toon kylän vuorilaaksosta. Sinne on kutsu palata ensi keväänä kera Bussin ja Jurtan. Monenmonta lapsikaveria odottaa jo siellä.
Kolmessa kuukaudessa täällä on ollut kaikki vuodenajat, kesäntanssit ja lumenvalssit. Lempeät muistot ja leveät hymyt.
On se vaan ihme, että puoli vuotta sitten en tiennyt Kirgiisiasta muuta kuin nimen… Nyt maa on muuttunut yhdeksi niistä planeetan Sydänmaista, niistä maista joissa on erityisen helppoa Olla ja jossa asuu erityisen monta hyvää tyyppiä. Nyt Ossi pääsee talviunille pressunsa alle ja sillä tovin mä ja Gabriel loikataan Intiaan ja Nepaliin talvilomille. Kirgiisiassa jälleen sitten ensi maaliskuussa, jolloin jatkuu projekti kera Bussin ja Jurtan.
Kiitos Kaunis Kirgiisia, nähdään taas!!
Kaunista Joulukuuta Ihmiset!