Vaella Laella

A single room in the city!

We are parking in the center of Baku. Nice to have our own single room with a 6 wheels in this expensive city. We even have a peach tree next to us and we have permission to use a toilet in a beauty salon and internet cafe. People living a rich block houses doesn’t care too much even there is such a colourfull bus under their balcony and we are eating our breakfast on the street next to their windows…

This morning old man on the balcony in the second level of the block house was calling us and started to drop down cherries…tomatoes…cucumbers… and I was trying to catch them on the street. Then he was showing onions and potatoes and I had to stop him to empty his whole kitchen for us…

We are staying in city two  weeks and making our visas for Kazakhstan and Uzbekistan. Then going to take a ferry to Aktau, Kazakhstan. We have heard that this might be a freaky journey over Caspian sea cause there is no any timetables and ferry is normally only for cargo…so waiting for nice adventure..:)

40*c keeps use hot here!!

Last night I was walking in the park thinking it’s quite amazing that our old Bus has carried us until here - I´m sure it will  continue another half world more.

Kisses, Gabriel

Yksiö Bakussa!

Kotiovelta avautuu näkymä pilvenpiirtäjiin ja rikkaiden asustusalueelle, vieressä puisto, metro ja kasvismarkkinat sekä langaton netti. Vessa ja vesipiste puuttu, mutta löytyvät kivenheiton päästä. Talon katolla kasvaa persikkapuu ja mulperi. Vuokra 0 euroa/kk. Omaa pihaa on 1*1 metri katujen välissä.

Kätevää, että on oma koti mukana tässä kalliissa kaupungissa. Ollaan parkkeerattu kuusipyöräinen kotimme Bakun keskustaan kadulle. ja naapurit eivät ole moksiskaan vaikka on varmasti aika outoa, että värikäs karavaani seisoo jo useata päivää heidän parvekkeensa alla ja hieman reissussa rähjääntyneet tyypit istuu kadun reunalla aamiaisella.

Saamme käyttää viereisen parturin vessaa ja alakerran sotilas lupasi suihkun yöllä. Kaksi kerrosta ylempänä asuva keski-ikäinen mies huuteli tänä aamuna parvekkeeltaan ja alkoi tiputella meille ruokaa. Minä otin koppeja kadulla…kirsikoita..tomaatteja…kurkku…sitten alkoi parvekkeelle ilmestyä sipuli ja perunoita yksitellen ja täytyi alkaa toppuutella, ettei heitä meille ihan koko keittokomeroaan.

Olemme nyt ainakin kaksi viikkoa täällä, ja sinä aikana olisi tarkoitus saada viisumit Kazakstaniin ja Uzbekistaniin sekä lopulta saada bussi rahtilaivaan, joka vie Aktauhin, Kazakstaniin. Laiva on kuulemma ihan horror…joten innolla odotamme :) Käytiin eilen jo tiedustelemassa ja kuultiin, että mitään aikatauluja ei ole, koska laiva tulee ja menee junan vaunujen ja muun rahdin mukaan. Se on pääasiassa vain rekoille ja junille, joten matkustus-olosuhteet ovat vähän kyseenalaiset…täytynee siis joka päivä olla tyrkyllä satamassa. 40 asteen helteessä miljoonakaupungissa meinaa tulla välillä ikävä viileätä tunturilampea.

Eilen yöllä kävellessäni puiston läpi tajusin, että on aika ihmeellistä, että vanha bussimme on jaksanut tänne asti! Ja en epäile yhtään etteikö jaksaisi vielä puolikkaan maailman ympäri.

Haleja, Gabriel