Vaella Laella
Luovaa voimaa
Arkisto Heinäkuulle 2009
Yes, we are in Kazakstan, have been crossing the (endless) desert for 10 days in about +45 degrees.. ou yeah and some more thousands of kilometres to go…. Luckily we got some nice French companion for the first week, Janie and Pierre on their cycling journey towards east. Now they are already in Almaty but we still jump up and down on the holey roads of Kazakstan… really, at times roads are just a big Hole… Ossi is a Super Bus in these conditions!!
So what we see from the windows is endlessly empty land desert desert desert… some camels here and there… (so sweet)… This certainly is the time of challenge… But there is always Hope… after next thousand kilmoters it shoul;d be some trees already :)) Heading towards Almaty where Eeva will join us and lets see maybe Kyrgystan next (Mountains, uaah, rivers, waterfalls… waiting for that!!)
More pictures and stories will follow… now we flow on… Love
xxx
As we have shared, entering to Azerbaijan wasn’t easy, so what do you think about getting out of there… not too easy also… There is a ferry boat sailing between Baku and Aktau in Kazakstan, Ferry comes evey now and then and leaves when it is full of cargo. It took some days to wait for this ferry in the harbour and the ticket we were allowed to buy only when the boat has arrived. Because of bringing the Bus to the Ferry we needed to run between few offices bargaining hard of the prices. In the end we paid 95euro each person and 250 euros of the Bus.
Pictures from yesterday! Luckily we parked next to Art Academy of Baku and got invited to visit and found some enthusiastic painters:) Ossi is Thanking You of the new colours !!!
…And we are thanking you of the great evening and delicious meal ****
Shortly in English too,
we have been exploring Azerbaijan three weeks now, done succesfully the visa work for Kazakstan and Uzbekistan, met many hospitable people, as well as some not so nice ones… Seen the landscape turning from green to the treeless desert… Seen the oil bumps all over by the coast. BAku city is built to desert, as crazy as it is… I admire people living in these conditions such in the temperature of 40 celsius degrees it really feels like summer. Said bye-byes to Veera who travelled back to Europe after five months excursion with us…
Bakuuu
Especially beautiful it has been to meet the artists of the country; one on-the-road artist; Chingiz Azizov, 63years old keeping his exhibition by the road somewhere before Baku.
ALso, in the city we got in touch with the students of Art Academy who did some nice new decorations to our moving installation, pictures in the next chapter!
SO, ´tomorrow we shall move to the harbour and wait until there comes a cargo ship taking us over the oily Caspian Sea… The trip is said to take time anything between 16 and36 hours so lets see..
Humps, muutama viikko Azerbaizanin maassa on hurahtanut siivellä. Tulimmekin tällä kertaa aika sukkelaan kohti pääkaupunkia Georgian pitkittyneistä viisumisäädöistä viisastuneina… aatoksena siis varata hyvin aikaa Kazakstanin ja Uzbekistanin viisumihommiin ynnä rahtilaivan odotteluun (joka siis yli Kaspianmeren meidät kuljettaa…) Alkumatkasta maasto oli vielä vehreää, mutta aika pian kävi selväksi, että tässä maassa vettä saa etsiä.. Jokia ei ole paljon ja sitten kun sellaisen löytää vettä virtaa pieni noro joen uoman keskelle.
Ja hellelukemissa mennään, nelissäkymmenissä lämpötilat huitelee, varjoja etsiskellessä. Azerbaizanilainen lempeys otti meidät heti aluksi vastaan, vierailimme kolmen sukupolven perheessä. Siellä saimme myös todistaa perheentytön, noin kymmenvuotiaan piirtävän elämänsä ensimmäistä kertaa liiduilla. Sitä prosessia oli hieno seurata, aroin vedoin lopulta uskaltautui piirtämään enemmän. Annoimme hälle lahjaksi liidut ja paperia.
Eräänä päivänä juuri iltapäivän kuumuudessa etsimme jotakin varjoja ja kiljahtelimme siis jokaisen puun kohdalla, vaan ei ollut Bussin mentävää koloa ja muutoin maasto alkoi olla aavikkoa.
Yhtäkkiä näimme tienpenkassa muutaman teltan ja pakettiauton, jonka katolla oli teltta myös. Ei voi olla muu kuin joku sielulais-kulkuri. No, sehän se.
Azerilainen taiteilija Chingiz Azizov näyttelytelttoineen. Hänen avullaan saimme Bussin joen läheisyyteen ja löytyipä sieltä herttainen paimen-pariskuntakin ja taas meidät istutettiin chai-pöytään.
Pari yötä viivyimme, viimeisenä yönä tuli myrsky ja myrsky rysäytti tullessaan Chingizin näyttelyteltan kasaan. voi surku! Keräilimme hänen kanssaan tauluja turvaan, se mitä vielä pelastettavissa oli. Chingiz itse naureskeli kohtalolleen ja dokumentoi taidetelttaansa joka oli vain läjä kangasta ja törröttäviä taulunkehyksiä. Rujo näky jotenkin, maisematauluja kultakehyksissään ihan vedestä kupruilevina.
Bakua lähestyessä maa olikin sitten ehtaa aavikkoa viimeiset parisataa kilsaa, ei puun puuta varjon varjoa. Aika karua.
Tie oli ajoittain monttua, mutta ennakkoon meitä varoiteltiin pahoista teistä ynnä sitäkin pahemmista pollareista, joille pitää pulittaa lahjuksia… mutta nämä varoitukset osoittautui turhiksi: pahempiakin teitä on menty ja yksikään poliisi ei ole pyytänyt rahaa, sensijaan tarjoutunut auttamaan, jos tarvitsemme kaupasta jotain ynnä yksi pollari kiikutti meille shamppanjapullon. Että eivät ole olleet ongelmaksi.
Mutta haasteellisia hetkiä koimme viimeisessä leirissämme ennen Bakua. Pimeän tullen joukko kylänmiehiä (juovuksissa, joskin täällä se on harvinaisempaa) tuli Bussille ja tavoitteena oli vain yksi juttu: seksiä. Heitä kun “sattumoisin” oli juuri neljä miestä kuten meitä oli neljä naista (ynnä Gabriel bodygaardina). He esittivät olevansa jotenkin vastuullisia alueesta ja sanoivat, että meidän tulisi lähteä. Lopulta he vaativat että riittää jos yksi meistä sekstailee heidän kanssa niin sekin riittää. Pari tuntia meni väitellessä heidän kanssaan (ja anellessa enkeleitä), Aylin piti heille myöskin Allahin nimeen turkinkielisen moraalisaarnan.. Lopulta saimme heidät häviämään soittamalla eräälle paikalliselle kaverille Sefalle, joka aiemmin oli piipahtanut leirissä ja jättänyt numeronsa. Hänen avustuksellaan ajelimme keskellä yötä metropoliin Bakuun Sefan uutuudenkiiltävässä autossa hätävilkut välkkyen:) Ja ruhtinaallinen oli vastaanotto jatkui kaupungissa, kävimme aamuyön aterialla ravintolassa näiden uljaiden poikien piikkiin. Kiitos maailmankaikkeus, joka lähetti tuommoiset ritarit niiden räyhämiesten jälkeen, kuin tasapainottaakseen kokemaamme vääryyttä.
Kieltämättä täällä on jo saanut tuta, että naisen asema on eri kuin Euroopassa, joskin etenkin Baku on hurjasti länsimaistunut kuulemani mukaan viimeisten viiden vuoden aikana. Yleismeininki on, että kaikki kuppilat on miehiä täynnä ja miehiä myöskin ovat kaikki, jotka meitä tulevat puhuttelemaan. Naiset pysyvät sivussa. Ilmeisestikin prostituutio kukoistaa ja discot on kuulemma pääasiallisesti paikkoja, joista poimia prostituoituja matkaan. Ei sitten mentykään discoileen, vaikka meinattiin. Kuitenkin ajatellen, että tämä on muslimimaaa, säänöt on aika vapaita, ei huivipakkoa tai muita koodeja. Mutta katseita ja tuijotuksia saa kyllä tuta joka päivä ja Bakun metro on se ykköharjoitus sietää katseet kehossaan.
Tällä kertaa viisumipisnekset sujui hyvässä sykkeessä ja nyt passeissa koreilee jo sekä Kazakstanin että Uzbekistanin viisumit.. Veera lähti eilen kohti Eurooppaa, hänen “kaksiviikkoisensa” Bussin matkassa olikin sitten viisi kuukautta vai oliko se yksi pitkä päivä… Tuhannen halausta tytölle, joka juuri nyt huristaa pitkän linjan bussilla Istanbuliin.. Tässä kuvassa vielä Veeru Ossin matkassa öljytankkimaisemissa “JAmes Bond Oil Fieldilla” Bakun kupeessa…
Feelings from Georgia / Tunnelmia Georgiasta
5. Heinäkuuta 2009 klo 16:13 Gabriel Kirjoita kommentti
A single room in the city!
We are parking in the center of Baku. Nice to have our own single room with a 6 wheels in this expensive city. We even have a peach tree next to us and we have permission to use a toilet in a beauty salon and internet cafe. People living a rich block houses doesn’t care too much even there is such a colourfull bus under their balcony and we are eating our breakfast on the street next to their windows…
This morning old man on the balcony in the second level of the block house was calling us and started to drop down cherries…tomatoes…cucumbers… and I was trying to catch them on the street. Then he was showing onions and potatoes and I had to stop him to empty his whole kitchen for us…
We are staying in city two weeks and making our visas for Kazakhstan and Uzbekistan. Then going to take a ferry to Aktau, Kazakhstan. We have heard that this might be a freaky journey over Caspian sea cause there is no any timetables and ferry is normally only for cargo…so waiting for nice adventure..:)
40*c keeps use hot here!!
Last night I was walking in the park thinking it’s quite amazing that our old Bus has carried us until here - I´m sure it will continue another half world more.
Kisses, Gabriel
Yksiö Bakussa!
Kotiovelta avautuu näkymä pilvenpiirtäjiin ja rikkaiden asustusalueelle, vieressä puisto, metro ja kasvismarkkinat sekä langaton netti. Vessa ja vesipiste puuttu, mutta löytyvät kivenheiton päästä. Talon katolla kasvaa persikkapuu ja mulperi. Vuokra 0 euroa/kk. Omaa pihaa on 1*1 metri katujen välissä.
Kätevää, että on oma koti mukana tässä kalliissa kaupungissa. Ollaan parkkeerattu kuusipyöräinen kotimme Bakun keskustaan kadulle. ja naapurit eivät ole moksiskaan vaikka on varmasti aika outoa, että värikäs karavaani seisoo jo useata päivää heidän parvekkeensa alla ja hieman reissussa rähjääntyneet tyypit istuu kadun reunalla aamiaisella.
Saamme käyttää viereisen parturin vessaa ja alakerran sotilas lupasi suihkun yöllä. Kaksi kerrosta ylempänä asuva keski-ikäinen mies huuteli tänä aamuna parvekkeeltaan ja alkoi tiputella meille ruokaa. Minä otin koppeja kadulla…kirsikoita..tomaatteja…kurkku…sitten alkoi parvekkeelle ilmestyä sipuli ja perunoita yksitellen ja täytyi alkaa toppuutella, ettei heitä meille ihan koko keittokomeroaan.
Olemme nyt ainakin kaksi viikkoa täällä, ja sinä aikana olisi tarkoitus saada viisumit Kazakstaniin ja Uzbekistaniin sekä lopulta saada bussi rahtilaivaan, joka vie Aktauhin, Kazakstaniin. Laiva on kuulemma ihan horror…joten innolla odotamme :) Käytiin eilen jo tiedustelemassa ja kuultiin, että mitään aikatauluja ei ole, koska laiva tulee ja menee junan vaunujen ja muun rahdin mukaan. Se on pääasiassa vain rekoille ja junille, joten matkustus-olosuhteet ovat vähän kyseenalaiset…täytynee siis joka päivä olla tyrkyllä satamassa. 40 asteen helteessä miljoonakaupungissa meinaa tulla välillä ikävä viileätä tunturilampea.
Eilen yöllä kävellessäni puiston läpi tajusin, että on aika ihmeellistä, että vanha bussimme on jaksanut tänne asti! Ja en epäile yhtään etteikö jaksaisi vielä puolikkaan maailman ympäri.
Haleja, Gabriel