Vaella Laella

Viimeinen leirimme Turkin puolella oli Mustanmeren rannalla valtatien kyljessa. Sita ennen ehdimme vierailla viela Artvinin vuoristokaupungissa kansallisen Lastenpaivan seremoniassa.

Stadionille kokoontui lahikuntien lapset esittaytymaan ja marssimaan kansallisbiittien tahdissa Turkin punaisten lippujen heiluessa. Melkoisen isanmaallista touhua eika kovinkaan luovia ratkaisuja, mutta tulimmepa nahneeksi Artvinin kauniin kansallistanssin.

Ossi oli parkissa stadionin pihassa ja lapset sai maalata ison lakanan ja lisaksi teimme kasvomaalauksia. Sannakin saapui Istanbulista parhaiksi tahan touhuun. Ja seikkailee siis jalleen kanssamme eteenpain!!

gonlumu calan büyülü ossibusside hayat akiyor tum guzelligiyle…
ossibussi karlı yollardan gecti, mutlu noeller diye cigliklarla kutladik karı. sonra bahar cicekleri aldi kardelenlerin yerini. cicekler pasparlak, sapsari ,mosmor,pespembe… yesilse her daim hertarafimizi sarmis durumda. bazen birgun icinde dort mevsim yasadik; once denize girdik sonra karli daglari astik, shanti shanti..uzun dinlenme ve guzellesme konaklamalarimiz disinda her aksam baska bir yerde uyuduk. sifa dolu bir derecik kenarinda, sihirli vadilerde ,perisel magaralarda, cilgin nehirlerin yanlarinda, koylerde,zamani bile durdurmaya gucu yeten durgun goller etrafinda…hep guzel insanlarla karsilasiyoruz, surprizler pesimizi birakmiyor hic. bizi zorlayan durumlarla karsilassak bile sevgi dolu kalmaya devam ediyoruz. boylece onumuze yeni mucizeler cikiyor,yeni yollar  aciliyor.
 
Kimi zaman ossibussi yola devam etmek istemiyor ya da zorlanıyor ilerlemekte. O vakit etrafta kim varsa gencler, cocuklar, jandarma, koyluler elele verip  destek veriyoruz varolan tum gucumuzle. Seviniyor ve harekete geçiyor. Ya da ilgi istiyor bizden bazen. Gabriel her derdini anlıyor ossibussinin ve birlikte cozum uretiyoruz dertlere…
 
turkiyenin cennet koselerine pek yakinda veda ediyoruz. cok heyecanlandiriyor gurcistani kesfedecek olusumuz. bir yandan da isin ciddiyeti sariyor ruhumu. uzun zaman turkiyede olmayi planlamayisim tatli bi hüzün veriyor yürecigime. Son lokumları alalım da  tatlı yiyip tatlı konusarak  çıkalım diyoruz türkiyeden….
 
etrafimdaki herseyi hep biraz daha fazla farkinda olarak yasiyorum…sadece ossibussi degil tum evren  her gecen gun daha fazla evim oluyo…
insan yolda icsel yolculuguna daha cok daliyor, bir yerde durdugu zamanlardan daha bi yogun yasiyor icini. ozuyle kaliyor basbasa, surekli degismekte olan her seye ve her ana uyum saglayarak degisiyor, donusuyor.
 
Sevgiyle, ısıkla, guzellikle…
Aylin

Happy News! OssiBussi has now some new shiny paintings on sides, continuing the work of Finnish students. We visited Trabzon art high school and eight students worked few hours to plan and paint some new scenery on Bus… The day in school yard included also some music played by music students and some wild dancing in traditional Black Sea style. In the end, Bus seemed to be Happy and Shiny with new decoration and so are we!

Turkish:  Finlandiyadaki lise ogrencileri boyamıs ossibussiyi. Turkiyede devam etmek istedik renkler eklemeye. Sansımıza Trabzon Guzel Sanatlar Anadolu Lisesini bulduk. Milli egitimden iznimizi kosturmalar sonucu aldık. Ve okulda bir gun boyunca bir yandan evimiz 8 adet  guzellik tarafından boyanırken bir yandan da ogrencilerle  kulturel anlamda paylasımlar yasadık; danslar ettik,horon teptik, kolbastıyla costuk, oyunlar oynadık. Okulda bir calkantı yasandı. Hiçbirimizin unutamayacagı anlar yasadık. Ossibussi projesi bu imkanı bize saglayan bize bu konuda yardım eden herkese; tum buyuklerimize, tum ogretmenlerimize ve tum kucuklerimize cok tesekkur ediyor ve yola devam ediyor… 

Finnish: Suureksi Iloksemme OssiBussi läpäisi suuren byrokratia-koneiston Trabzonissa, Mustanmerenrannalla (tehokkaiden isokenkä-neuvottelujen jälkeen) ja pääsi vierailemaan taidelukiossa. Todellakin Bussin saaminen koulunpihaan maalattavaksi ei ollut ihan yksioikoinen juttu ja olisi edellyttänyt lainmukaisesti parinkin kuukauden paperisotailua, mutta jotenkin ihmeellisesti Oikeat ihmiset ja avut löytyivät. Kahdeksanhenkinen ryhmä sai suunnitella Bussin kylkiin uutta kuvitusta ja toteuttivat suunnitelmansa seuraavana päivänä. Tempaus muotoutui happeningiksi, jossa samanaikaisesti maalaamisen kanssa lukion musiikkilinjalaiset soittivat ja tanssivat. OssiBussi sai olla elementissään, kun pensselit sutivat kirkkaita värejä ja ympärillä iso piiri iloisia ihmisiä laittoivat jaloilla koreasti Mustanmeren alueen perinnetansseja! Joka päivä saamme todisteita ja palautetta siitä, että Bussimme perimmäinen missio liikkuvana installaationa on toimiva ja satunnaista kulkijaa koskettava. Lisäksi Bussin uusiutuminen nuorten maalareiden toimesta antoi paitsi heille, myös meille matkalaisille taas uutta inspiraatiota ja voimaa.

In the Beginning… / Alussa… 

New Colours / Uudet Kuvıot 

 Music! / Musiikkia!

In the End / Lopulta 

KIITOS! THANK YOU! TEŞEKKÜLER!!!! 

Eräänä iltapäivänä kipusimme bussilla taas syrjään valtaväylästä, kuten tavaksi on jo tullut etsiä koti luonnonhelmasta. Vuoristokyliin nousu Bussilla on mielenkiintoista touhua; kiemuraisia kapenevia teitä, ei minkään sortin kääntömahdollisuuksia bussille eikä aavistustakaan mitä edessä odottaa. Eli paras vain nousta jyrkkiä rinteitä ylös kun keskelle mäkeäkään ei voi jäädä. Kyseisenä huhtikuun iltana parkki löytyi lopulta vuoristokylän keväänvihreästä hasselpähkinäpuu-lehdosta. Kuinka ollakaan Turkin sotapoliisi “Jandarma” oli kyläläisten kautta saanut vihiä, että jokin tämmöinne omituinen värikäs ilmestys oli parkkeerannut kylän laitamille.

Poliisia onkin tullut kohdattua neljän kuukauden Turkki-oleskelun aikana kiitettävästi, Ossi kun on aika huomiotaherättävä kaveri. Pääasiallisesti tapaamiset ovat olleet silkkaa uteliaisuutta sekä huolta parkkeeraamisestamme luonnossa huoltoasemien sijasta. Jandarma on yleensä halunnut varoittaa, että olemme “vaarallisella alueella, jossa ihmiset juovat alkoholia”. Tällä syyllä he aina vain haluavat siirtää meidät yöpymään huoltoasemien takapihoille, johon emme ole toistaiseksi suostuneet vaın kuın yhden kerran… silloin seurasimme poliisiautoa heidan suosıttamaansa paikkaan; ‘hyva ja turvallinen’… joo-o, sen lısaksı se oli myos karjamarkkinapaikka, taman saimme aamulla todeta heratessamme keskella lehma-huutokauppaa. Kertaakaan emme ole olleet “vaarassa” yöpaikassamme.
Sieltä pähkinälehdosta poliisi oli erityisen itsepäisesti meitä häätämässä. Koska alkoi tulla jo pimeä emme missään nimessä olisi halunneet enää laskeutua tuota hullua kiemuraista (pystysuoraa) tietä alas, joten intimme jonkin aikaa vastaan, kunnes turkkilaiset toverimme totesivat, että tällä kertaa taitaa olla parasta totella; he uhkasivat jo putkalla. Ja niinpä sitten läksimme kaksi isopyssyistä miestä Ossin kyydissä poliisiauto vilkut päällä edessämme kohti poliisilaitosta. Siellä seurasi perusteellinen kuulustelu ja lisäksi he halusivat suorittaa kotietsinnän Bussiin.

Tarkastuksen tiimellyksessä selvisi, että syy kaikkeen hässäkkään oli se, että he epäilivät meitä aarteenetsijöiksi. Hahhahahhaa mitkä naurut saimme!! Mutta he olivat tosissaan. Tutkivat löytyykö Bussista aarrekarttoja tai työvälineitä kaivuuseen. Hiiihihhiih. Uskomatonta, mutta Totta, pelastukseksemme koitui turkkilaiset sanomalehtileikkeet OssiBussi-taideprojektista. Kun valtakunnan isoimmat lehdet kerran ovat uutisoineet, että olemme taiteilijoita rauhanpolulla, poliisisedät sulivat ja lopettivat kotietsinnän kesken. Tsih. Myöhemmin törmäsimme oikeisiin aarteenetsijöihin ja valkeni, että se ilmeisesti on yleinenkin, joskin laiton harrastus Turkinmaassa, jonka muinaiset ottomaani-hallitsijat ovat piilottaneet maan alle suuret määrät rikkauksia. Tulimmepa tavanneeksi aarreloitsujen purkajankin; suoraan satukirjasta olivat nuo päivät. Samaan syssyyn olikin pääsiäinen ja kömmimme pitkin Bussia etsien Gabrielin piilottamaa herkkua. Se oli ainoa todellinen aarteenetsintämme ja olisin niin toivonut, että Jandarma olisi silloin saapunut paikalle…

Colourfull people , from babies to grandfaters, always curious of the Bus and who we are… sometimes it ends up drawing or singing or dancing…

Here is some random photos of our Journey through Turkey since February… I wish to transmit also some of the sounds and vibes… Each Day so full of little magic meetings or vıews or surprises… and still it is just living from moment to moment, Living on the Road…

What is there so interesting… Veera, Gabriel and Elli making the Bus ready to moooove from Galtiõzü in February.

Me making the new world… Had to fıx something to the map… Georgia, Azerbaızan and Kazakstan and many others were not ın the Plan when we left Finland. And this is how it became:

And so we left Aylıns house in Galtiõzü.. Some working in the tree and yard was needed to get Ossi out but we did it:)

Then Ossi went to visit custom Inspectors while we got to visit Greece to get a new stamp to our passports… UUU… so much hazzle for one stamp! And so we hıtchhıked and camped ın a tent wıthout Ossi few days:

… and happily Back in the Bus! Tim in OssiBussi driving School Yeeee!!! Veera is lıstening cause it was her turn next.. TenPoınts and a bısquıt from the teacher on rıght (Gabriel) :)))

FAMİLY! İn Antalya, ready for adventures… aaand:

…an adventure it is…Everyday! One Day the accu of the Bus said No More Power and this is what these guys are wondering… After all with help of the local villagers we got to next cıty and found a new one!

And then the Sprıng turned back to Winter for a while as we climbed to the mountains, over 2 kilometers high

Snow war …. or snow peeeaaaceee …? :))) ın two kilometers!

Magic valleys of Kappadokia

Looking for a cave to stay overnight. And we found one and another and many and stayed some days. Amazing ancient vibes in these places. Full of Magıc!!!

Forever changing Kitchen wındow… We Love it!

Laundry Installation in small village which name I dont remember in Turkish but translated in English: Hidden Paradise. It was!

On the Way we are Happy to meet soulmates, younger or older…

This painter man , Azni, had a lovely ateljee in Zigana village. Few hours stop ın his place and now we got a Turkish Grandfather!!

…and some younger ones in Akçakõy!

Piece of Art it is to travel in unknown and experıence whatever comes on the Way…

Love Love Love!