Vaella Laella

OssiBussi on päässyt kohtamaan ensimmäiset lumitiensä tämän matkan aikana. Galtiözüsta lähdettyämme melko piankin kipusimme Bussilla kilometrin korkeuteen ja lumileikeille.

Omituista oli kaivaa toppavaatteet kaiken keväänkoiton jälkeen esiin ja ottaa kaikki mahdolliset huovat esiin kylmiä öitä varten! Laskeuduimme kuitenkin vielä rannikolle ja tulipa gabrielin kanssa piipahdettua Kreikan puolellakin, piskuisella Meisin saarella, 20 minuutin laivamatka Turkin puolelta. Näin saimme uutukaiset leimat passeihimme eli kolme kuukautta lisäaikaa Turkissa ololle. Sen aikaa Ossin piti jöpöttää Antalyan tullissa, joka ei ollut mikään kovin lempeä paikka. Gabrielin piti vierailla auton omistajana viidessätoista eri toimistossa allekirjoittelemassa lappusia. Melkoinen byrokratiasimputus oli myöskin saada bussukka ulos tuosta konttorista, meinasi kaatua esimerkiksi siihen ettei Gabrielin passissa lue hänen isänsä nimeä kuten turkkilaisilla on tapana…

Bussin saatuamme takaisin huristimme Antalyan rannoille auringonlämpöön ihastelemaan kilpikonnia ja ihmeellisiä mäntykäkkyräpuita. Mäntymetsään löysivät tiensä myös Suvi Istanbulista sekä Jaakko ja Heta ja Miriam karavaaninsa kera, jonka kanssa olemmekin sujuvasti tulleet yhteen jo syyskuusta lähtien. (Ja aina hyvästelleet yhtä vuolaasti).

Päätimme pysyä rannikolla ja Antalyan metsässä, kunnes Aylinkin olisi saanut kotinsa pakettiin ja liittyisi joukkoon. OssiBussin vetovoima puhuu jo puolestaan, jo toisen kerran kurvaamme jonkun pihaan ja tuloksena talon isäntä/emäntä jättää kotinsa ja hyppää mukaan. Hups.

Maaliskuun täydenkuun jälkeen kävimme heippaamassa Timin vanhemmat Antalyassa ja aloitimme uudella kuusihenkisellä yhteisöllämme matkanteon kohti Keski-Turkin vuoristoja, joiden halki reittimme kulkee kohti Georgiaa. Tuumat on loytaa lahıtulevassa taas tıe johonkın kouluun taıkka orpokotıın uusıen kujeıden kera taıdetouhuıhın taman pıkkulevon jalkeen!

Antalyasta lähdön jälkeen bussimatkailu on ollut melkoista aikamatkailua keväänkoiton ja talvipakkasten välillä. Viimeisen viikon olemme seikkailleet Kappadokian luolastoissa, muinaisissa ihmeellisissä vuoriin hakatuissa asumuksissa. Eräänkin yön vietimme luolassa, jonne pääsimme kavuttuamme viitisenkymmentä metriä kiven sisässä välillä ryömien ja välillä nousten.. Hurjia tarinoita kantavat nuo luolat, eikä kaikki niin kevyitäkään.

Mutta myöskin valtavan kauniita kirkkomaisia luolatiloja… historia kertoo, että alkukristityt lienee asustelleet näissä luolissa. Ja alkuperäisesti ne lienevät Atlantis-ihmisten rakentamia, huimia käytäviä, salareittejä, mutkaisia tunneleita ja kiipeilykuiluja. Kerrotaan, että taannoin luolastot olisivat yltäneet Kappadokialta Intiaan asti… juhuu…

Kuvia lisaa  seuraavassa lahetyksessa!
Kaikkea Kaunista kotimaan konnuille tai mıssa ıkına planeetan kolkassa tata luetkin…