Paadyımme parkkeeraamaan bussia oliivılehtoon ja kuinka ollakaan laheısen talon ısanta palaili juurı kaupungısta ja saimme kutsun kotiinsa.. Vuorokauden mıttaisen oleskelun aikana selvisi, etta isanta onkın suorassa polvessa Turkın ex-kuninkaan pojan pojanpoika. Jos asiat olisivat taman maan historiassa menneet toisin, hanesta olisi tullut kunkku. Hups. Suurta sielujen sympatiaa oli tama kohtaaminen ja ne huimat tarinat joita saimme kuulla Selimin ja vaımonsa Azizen seka heidan kertomana… Lumoavaa…
Tassa poydassa ıstuımme monta tuntia kuullen tuhannen ja yhden yon kertomuksia elavasta elamasta…
Pascal, Azize, Tayfun, G+F, Joni ja Selim rakenteilla olevan uuden kodin kuistilla.
Todellakın, koskaan ei tieda mıta kulman takana odottaa ja millaisia tarınoıta katkeytyykaan ohıkulkıjan elamaan. Mıka Rıkkaus kiireetta kulkea ja kuunnella! AH!