Vaella Laella

Jotta mummot, papat ja muut armaat suomenkieliset voivat matkata muassamme, sanasia kuulumisista kotimaan kielelläkin…J

Saavuimme Turkkiin joulukuun alussa, rajanylitys kävi tällä kertaa sukkelaan ja hymynkareita oli taas nähtävissä virkailijoiden suupielissä kulkuneuvoamme tarkasteltaessa. Turkkiin saapuminen tuntui kaikinpuolin hyvältä, viimeinkin ripaus itämaiden tuoksua… Päädyimme pariksi päiväksi kauniiseen metsäiseen leiriin, josta avautui näköala Marmara-merelle. Paikasta poistuminen osoittautui kuitenkin haasteeksi, seitsenmetrisen bussin kääntely mäntypuiden lomassa oli millityöskentelyä, joka lopulta meni kirjaimellisesti päin mäntyä.

Ossi peruutti mäntyyn, jonka oksa iskeytyi takaikkunasta läpi tehden mojovan aukon lasiin. Lisäksi metsästä ylös tielle rymistellessä bussin perä kolhaisi maata, jolloin Ossin takakontin sivusta repeytyi auki. Ensinäkemältä vauriot tuntuivat sydäntäsärkeviltä, nuo oli myöskin bussin ensimmäiset suuret kolhut, mutta eipä aikaakaan, kun puuhailimme teippien ja liimojen kanssa bussin ympärillä.

Sattumoisin kevään bussiremonteista jäänyt lasikuitumassa oli tullut kyytiin mukaan ja sillä saimme haljenneen takakontin tilkittyä. Takalasi teippailtiin yhteen punaisella superteipillä ja nyt voisi melkein luulla että lasia koristava teippi-aurinko olisi aina ollut osa kuvitusta.

 

 

Istanbulia lähestyimme hissukseen; 15 miljoonan ihmisen suurkaupungin lähestyminen omalla bussilla jännitti, eikä ainoastaan kuskia. Oli kuitenkin täydellisen onnistunut valinta saapua metropoliin varhaisena sunnuntai-aamuna ja lisäksi juuri uskonnollisen loman alkajaisiksi. Kaupunki oli siis uskomattoman rauhallinen ja pääsimme köröttämään suoraan maailmankuulujen moskeijoiden bussiparkkiin Sultan Ahmetille.

Vielä samaisena päivänä veimme bussin Taksimin kaupunginosaan, jota Istanbulin elämän ytimeksi sanotaan. Kuinka ollakaan paikallisten ystävyyksien kautta bussi on nyt parkkeerannut puoltoista viikkoa mahtavalla näköalapaikalla parkkihallissa. Uskomatonta sinällään, että olemme voineet viettää leirielämää Istanbulissa, vartioidussa parkkihallissa (kuulostaa pahalta, mutta jos kävisitte täällä sanoisitte että Vau!)

Ja ah, Istanbul on Ihana! Oleskelumme ajoittui todellakin muslimivuoden merkittävimmän uskonnollisen loman aikaan, Ramadanin jälkeinen kymmenen päivää. Ensimmäisten päivien aikana kaikki putiikit olivat kiinni ja saimme huomata, että paljon ihmisiä viettää tämän ajan perheensä parissa. Parkkihallissamme tulin todistaneeksi pässin teurastusta hallin oviaukolla… Kaupunki imaisi meidät mukaansa, tulimme tavanneeksi paljon uusia ja vanhoja tuttavuuksia mitä erilaisempia reittejä… miljoonakaupungissakin on todella mahdollista törmätä tuttuihin kadulla… Päädyimme myös treenailemaan Nei-huilua, joka on Sufien perinteinen soiti, jonka opettelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä (lohdullista kuulla, attä äänen saaminen tästä soittimesta tapahtuu monesti vasta viikon treenin jälkeen). Gabriel osti itselleen kyseisen soittimen, toistaiseksi olen kuullut pihinää…

Brothers Gabriel and Andris, Adriel ja Gabris:)

Istanbul osoittautui jonkinlaiseksi vedenjakajaksi tällä matkalla… Andris lensi takaisin Latviaan - hänen “pariviikkoinen” matkansa seurassamme olikin sitten kolmisen kuukautta.. voi, keittiömme eritoten tulee muistamaan hänen mestarillisia kokkaustaitojaan…!! Sanna jäi asettautumaan Istanbuliin, kenties enkun opetushommiin pariksi kuukaudeksi ja Suvi kulkee omia polkujaan toistaiseksi Turkissa… Minä (Freia) ja Gabriel olemme tällä hetkellä siis bussin haltiat ja otimme suunnan kohti etelää, aikeina etsiä Fetiyen suunnilta tiipiileiri täksi pariksi Turkissa oleskelun kuukaudeksi. Lämpötilat etelä-Turkin suunnilla on tiettävästi talviaikaankin yli +20 ja sekös meitä vetää puoleensa. Näillä näkymin tuon parin kuukauden jälkeen suunta kohti itää tulee kulkemaan Georgiaan, Azerbaidzaniin, Turkmenistaniin Iranin sijasta. Monia eri väyliä olemme saanett vihjeitä ja rohkaisua tuon reitin valitsemiseen. Katsotaan mitä tapahtuu ja ketä on kyydissä tuolloin. Varmaa on ainoastaan, että OssiBussin reitit ovat täynnä taikaa ja taianomaisia kohtaamisia emmekä koskaan enää tipu pois tuosta taiasta!

Sointuja ootellessa Taikoja jokaisen polulle juuri tänään ja juuri nyt! Bling, Freia.