Vaella Laella

…ja  uusi aika vei meidat kohti Thessalonikia, jonne matkatessa pysahdimme Kilkisin pikkukaupungissa. Kuten reissu on jo opettanut, oikeat asiat tapahtuvat ja oikeat ihmiset aina kohtaavat, niinpa Kilkisissakin paadyimme maan suurimpaan nuorten taidekeskukseen. Tapasimme organisaation mukavat vapaaehtoistyontekijat Linan ja Alexandran, jotka esittelivat projektimme johtoportaalle ajatuksena jarjestaa 15-18-vuotiaille bussimaalaus-sessio. Talla kertaa virittely kaatui kuitenkin byrokratiaan, mutta mika tarkeinta Linan kautta saimme yhteyden thessalonikilaiseen orpokotiin, jonne meidat kutsuttiin vierailulle tulevana lauantaina.

Lina otti kuvia meista, katso ne taalta!

Paastiin myos Liettualaiselle webbisivulle!

Tuo Kreikan metropoli olikin seuraavana etappina ja sielta loysimme ihmeellisesti kaupungin korkeimmalta paikalta Ossille oivan parkin. Miljoonakaupungin humuista on kiva palata kotiparkkiin vihreaan siimekseen, kun suuri city levittaytyy alhaalla. Taalla missionamme on ennen  orpokoti-vierailua katutaiteilla hattukolehdilla. Toistaiseksi se onkin onnistunut mainiosti iltaisilla tuli-rumpusessioilla kaupungin ytimessa. Puolentunnin tyo tulta pyoritellen kilauttaa kassaan kuutisenkymmenta euroa, ei hullumpaa.  Kreikka on osoittautunut jarkyttavan kalliiksi (lue: yhta kallis kuin Suomi), onneksi tulimme ajatelleeksi sita jo Bulgariassa hamstratessamme bussin tayteen sapuskaa.. Mutta city-elamassa on puolensa, taalla on sattumoisin  myos International Film Festival meneillaan. Hauskaa valilla olla urbaanissa ymparistossa… Mutta nyt onkin jo tulileikkien aika…

valovoimaa kaamoksiin

buspeople