Vaella Laella

Ennen kuin ehdimme liikaa miettiä, mitä tekisimme seuraavaksi, tempauduimme jo uusiin seikkailuihin… Kardzhalin kaupungissa meidän ollessa asioilla, muutama innokas teini oli ihastunut bussiimme ja jättänyt sydäntäsärkevän viestin toivoen, että saisivat tavata “coolin” bussin omistajat livenä. He piirittivätkin Andrisin ja Sannan alta aikayksikön, kun nämä olivat saapuneet bussin luo. Kun minä ja Gabriel saavuimme, menossa olikin jo break dance -oppitunnit kadulla.

 

The Gang

Nämä mukavat teinit tiesivät kertoa, että parinkymmenen kilometrin päässä asustelee englantilainen Dave, joka rakentaa Happy Hippy Hostellia pieneen Letovnikin kylään. Itseasiassa teinit luulivat, että olimme suomalainen bändi, joka on matkalla juuri sinne. Joka tapauksessa, paikka kuulosti heti siltä, että OssiBussin on tarkoitus siellä vierailla. Poimimme koko katugängin kyytiin oppaiksi ja ajelimme iltamyöhään (monttuisia reittejä, jälleen) Letovnikin vanhan ja suuren kivisen koulurakennuksen pihaan, jossa saimme lämpimän vastaanoton, aivan kuin meitä olisi odotettu. Näin Ossi - vanha koulubussi ja Happy Hippy -vanha koulu tapasivat toisensa, kumpikin uusissa tehtävissään. Daven lisäksi koulua uuteen uskoon remontoi muutama kaveri (Guly, Owen ja Bet), tapasimme myös Happy ja Lucky koirat ja itse sain lisäksi tuta naapurin koiran hampaat pohkeessani…

 

Guly, Dave alias happyhippy:) ja Sanna alias Loviisa

Happy Hipyltä lähdettyämme parkkeerasimme hämärissä laaksoleiriin, jossa oli kummallinen koirankopin näköinen rakennus, josta nousi höyryä. Hahaa, kyllä vain, olimme osuneet kuumalle lähteelle ja sekös tomuisia kulkijoita riemastutti! Aamuvarhain seuraavana aamuna Andris oli ottanut missiokseen täyttää kuumanlähteen vieressä olevan kivialtaan lämpimällä vedellä sekoittaen lähteen kiehuvan kuumaa vettä kylmän jokiveden kanssa.

Sanna ja Andris kylpyveden valmistelussa

Lopulta meillä oli maailman mahtavin lämminvesiallas kylpyä varten. Siellä tulikin sitten lilluttua auringonpaisteessa muutama rentouttava tovi, ah! Jotta luonnonihmeiden kavalkadi olisi täydellinen, samaisena päivänä reitille osui myös Yagodinskan tippukiviluolasto, jossa kävimme bulgariankielisen opastuksen kera seikkailemassa. Paitsi luola, myöskin reitti sinne oli ihmeellinen, Ossi sai ajella melkoisten kalliokielekkeiden alta juuri bussin levyisiä reittejä jännittäen, tuleeko mutkan takaa joku. Hyvää treeniä Aasian vuoristoille, kenties..

 

Luontoseikkailut jatkuivat, kun tiemme kulki Pirinin vuoriston halki, jossa myös Bulgarian korkein nyppylä (2 914m) sijaitsee. Teimme Ossille Base campin, josta käsin kävimme vuoristoretkillä pilvien yläpuolella.

 

 

Taidemeininkia Sandanskissa

Aiemmin tapaamamme Joshin kautta saimme yhteystiedot Sandanskissa asuvaan Kelleniin, joka työskentelee toista vuotta vapaaehtoisena romanilasten parissa. Romanit ovat Bulgariassa köyhää vähemmistöä. Lapset tulevat isoista perheistä, joissa kaikkia ei laiteta kouluun. Kellen on mukana iltapäivätoiminnassa muun muassa opettamassa englantia lapsille. Olimme sopineet hänen kanssaan työpajasessioista isänpäiväsunnuntaille. Sunnantaina Sandanskissa meitä odottikin yli neljänkymmenen lapsen lauma valmiina workshoppeihin. Alkuohjelmana toimivat hyvin kaitafilmi-piirretyt, joiden jälkeen energiaa päästiin purkamaan jälleen tanssien, akrobatioiden ja rumpuryhmässä.

 

 

Tällä kertaa lapset oli jaettuna iän mukaisiin ryhmiin, jotka kiersivät läpi kaikki kolme työpajaa. Työpajojen anti on aina molemminpuolinen, opin ainakin joka kerta itsestäni ohjaajana ja lasten ilo on tarttuvaa. Toivon, että jätimme näille lapsille yhtä värikkään muiston pysähdyksestämme kuin mikä itselleni jäi…

Katso lisaa kuvia paivasta Kellen opettajan sivuilta

Session jälkeen Kellen tarjosi kotinsa yösijaksi ja suihkun käyttöömme, mikä olikin ensimmäinen visiitti kerrostalossa ja lämmin juokseva vesi koko matkalla kuumaa lähdettä lukuunottamatta. Nopeasti sitä loksahtaa kulkuriksi, mietin, kun olimme kiljahdelleet suihkutarjouksesta (eikä siis epäilystä, otimmeko tarjouksen vastaan vai ei). Sandanskissa otimme asiaksemme täyttää ruokavarastot ennen Kreikkaan ajamista, jonka tiesimme olevan moninkertaisesti kalliimpi eli  takakonttiin sullottiin lahes 100 kiloa muonaa, sisaltaen mm. 12kg puurohiutaleita. Suomesta lähtiessämme ajattelimme, että puuronsyöntiä kestää korkeintaan ekat kaksi viikkoa, mutta Bulgarian paljastuttua puuromaaksi, siitä onkin tullut aamupalabravuuri.

 

Ossi Bulgarialaisessa lempeassa valvonnassa:)

Sitten arpanoppa näyttikin jo Kreikkaan, joskin arvoimme hetken kurvatako Makedonian kautta. Tällä kertaa tuo kiehtova maa jäi välistä ja ylitimme rajan Kreikkaan. Pari kyyneltä piti kuitenkin ensin vuodattaa Bulgarian kunniaksi, niin haikeaa oli sieltä tuon parin kuukauden jälkeen poistua. Sen koommin onkin tullut listailtua syitä joiden vuoksi palata sinne takaisin. Koko bussiväen puolesta voin sanoa, että viihdyimme siellä paremmin kuin hyvin. Ja parissa kuukaudessa ehdimme juuri oppia kuinka sanoa “kyllä” ja “ei” juuri päinvastoin kuin olemme tottuneet: ravistaa kyllä ja nyökätä ei. Mutta, virtausta ei voi estaa ja….

 …humps olimme Kreikan laaksoissa ja  kyrilliset aakkoset vaihtuivat helleenisiin ja rahayksikkö euroksi punaisen ilta-auringon ja  komian täydenkuun välissä.  Jokin episodi tassa matkassa on paattynyt ja uutta alkamassa…

 

(Kuvitus> Freia, Gabriel, Sanna seka Sandanskin workshop-kuvaus: Kai Chang )