Vaella Laella

Sijaintina Mustanmeren rannalla Sozopolin kaupunki, jonka kupeesta loysimme (vahingossa tietenkin) suljetun kappelin, jonka pihassa on kaivo ja vanhoja puita seka ruokapoydat penkkeineen. Kotiuduimme sinne niin hyvin, etta neljatta yota taidamme nyt siella yopya. Eraana iltana juttelin Gabrielin kanssa, etta tannehan sita voisi kivan lasten taidekeskuksen perustaa, lapset vaan puuttuu. Mutta maailmankaikkeus korjasi taman vajeen ja seuraavana aamuna aamupuuromme aikaan paikalle pollahti kokonainen paikallinen vapaa-ajan kerho: viitisenkymmenta lasta Sozopolista kerho-ohjaajineen. Mahtoi heitakin huvittaa, etta heidan valitsemassaan retkikohteessa oli kansainvalinen taidebussi parkissa kuin valmiina palvelukseen. Rummut ja sirkusvehkeet heti ulos ja pian oli jo rumpu-workshopit, sirkuskerho ja kasvomaalausjono valmiina. Ossilla alkaa olla melkoinen vetovoima, kun veti paikalle lahikylan kaikki lapset ilman erillisia kutsuja…

***
Saapumistamme tuohon ihastuttavaan kappeli-miljooseen edelsi reittisuunnitelmiamme mullistava tieto Suomen Iranin suurlahetystosta, jonne Sanna urheasti soitti joka paiva viikon ajan. Lopulta konsulaatin vastaus Iranin viisumeillemme oli: EI, ette saa viisumeita Iraniin. What?? Tahan emme ihan olleet varautuneet, olihan aikeet kulkea reittia Turkki-Iran-Pakistan-Intia. Mitaan syyta ei konsulaatti kysymyksista huolimatta kertonut. Kielto on voimassa seuraavat 2-3 kuukautta, joiden aikana meidan on turha hakea viisumia Iraniin uudelleen. Olemme antaneet ajatuksen asettua tahan uuteen tilanteeseen, joka kaytannossa siis tarkoittaa ettemme ainakaan ennen vuodenvaihdetta voi matkata kohti Aasiaa Iranin kautta. Ja mitka ovat mahdollisuudet taman ekan tyrmayksen jalkeen saada Iran viisumi, ken tietaa. Muutos pakotti meidat hetkessa luopumaan kaikista suunnitelmista ja niin ikavalle kuin se ensin tuntuikin, koin ainakin itse, etta tama muutos voi olla myos siunaus: meita ohjataan etenemaan toisin. Ja ennenkaikkea hidastamaan vauhtia ja olemaan tassa ja nyt, eika liikaa tulevissa. Uusi tilanne avasi myos kysymykseksi toisen mahdollisen reitin kohti Intiaa eli Kaspianmeren pohjoispuolelta kulkevan reitin. Mutta juuri nyt annamme itsellemme aikaa sulatella ja kuulostella suuntia. Ei ole kiireesta haivaakaan.

Pienta liikehdintaa yhteisossamme on havaittavissa edellamainituistakin seikoista johtuen, yksi jos toinenkin on prosessoinut muutosta ja omia intressejaan matkailussa. Jari-Matti suuntaa jo joulukuussa Intiaan lentoreitteja, Ossin Shantilines ei voi taata Intiaa nyt vahaan aikaan…
Ja uutena tulokkaana yhteisoon saapuu italialainen klovnitaiteilija David ensi perjantaina. Taiteilijayhteisomme siis elaa ja hengittaa ja hyva niin, olemme toisillemme opettajia ja oppilaita, mainioita peileja pitkin matkaa.

Seuraavien paivien aikana etsinemme rantaleirin taalta Mustanmeren autioilta rannoilta ja alamme arpoa seuraavia askeleita…

Kuulemisiin ja kuvapaivityksiin…

Kirjoitteli Freia, Kuvat Gabriel