Vaella Laella

Tätä kirjoitamme varhaisena aamuna hylätyn hotellin etupihalla Transilvanian vuoristoalueella Romaniassa. OssiBussin matka tänne kulki Latvian jälkeen reittiä Liettua-Puola-Ukraina-Romania. Eteneminen on ollut näinkin reipasta, koska Bulgariassa meneillään olevan Rainbow-kokoontumisen täydenkuunjuhla (15.9.) alkoi vetää puoleensa…

OssiBussi-yhteisö on jälleen muuttanut muotoaan, kuten sen henkeen kuuluu. Andris, yksi Latvian maatalon asukkaista, tunsi Ossin imun ja yhden yön yli harkittuaan hyppäsi kyytiin vahvistamaan muusikkomiehitystämme. Elli seikkaili pari päivää kanssamme ja Eeva saattoi meidät Etelä-Liettuaan.

Liettualaisen ystävämme Godan kautta päädyimme Tuchkus-nimisen hepun vanhempien puutarhamökille. Mökin lähestyminen metsäteitä keskiyöllä oli Ossille haasteellista. Vielä haasteellisempaa oli kuitenkin seuraavana aamuna bussin peruuttelu ulos mökin pihasta ilman, että omenapuu oksistoineen ei olisi tullut kattotelineen mukana. Kaunasin kaupungissa Ossin kyydissä oli tiivis tunnelma: parhaimmillaan 14 henkilöä ja iso koira. Kaupunkiajelulla päädyimme muun muassa tanssioppilaiksi lähiötakapihan hiekkalaatikolle.

Puolassa pidimme lepopaivan. Ossi kuljetti omenapuiden reunustamaa kapoista tieta. Valilla oltiin ihan hirmuisen kallellaan, mutta eipa kaaduttu vaan paastiin perille. Ossia vekslaillessa tapahtui matkan ensimmainen juuttuminen - nurmikko olikin veden aarella vallan pehmoista ja periksiantavaa. Onneksi vasymyskaan ei lannistanut Ossin urheaa henkilokuntaa, vaan pian hiekan, kankaan ja lapion avulla saatiin koti tyonnettya liikkeelle ja hyvaan parkkiin. Aamuvalo paljasti pihamaan taydellisen sopivuuden: varjoisa puun alus Ossille, villiminttua teeaineeksi, jarvi virkistaytymiseen ja muutama aito paikallinen sunnuntailoikoilia ihan vaan omaksi ilokseen.

Saattoi olla lahitalouden emannalla ihmettelemista, kun han aamulla vei lehman liekaan rannalle, ja takapihalle olikin ilmestynyt monenkirjava vekotin ja sen ymparilla aamuisen tokkuraisia, ties mista tulleita, ihan uusia ihmisia verkkaisissa aamutouhuissaan. Ja parin tunnin kuluttua, tama samainen seurue oli purskahtanut ulos pakkauksistaan levittaytyen pyykkeineen, patoineen, soittimineen ja ruokineen noin kolmen aarin alueelle. Kaunis oli hymy emannalla, oltiin tervetulleita. Pyykit peseytyivat reippahasti, jopa lakanat pestiin siina intoutuessa. Kyllapa oli kotoisaa levitella puhtoisia pyykkeja kuivumaan pitkille naruille avoimen auringon alle, tuulen vilvoittavassa puhalluksessa. Lakanat kuivuivat puolessa tunnissa! Kannatti tulla pyykille Puolaan asti!

Paikalliset varhaisteinit kokeilivat hetkisen Suvin kanssa soittimiamme ja tietenkin taman jalkeen halusivat neiti Kaukosen kanssa fanikuvaankin. Iltanuotiolla chapatileipasia paistellessamme, saapui paikalle kylan bluesmies, harrastelija, sanoi han. Vaimonsa jatkoi matkaa muusikon antaessa pikanaytteen kitaransoittotaidoistaan.

Puolaan asti rajojen ylitykset olivat vain läpiajoja, mutta Ukrainan rajalla alkoi sitten jonottelu. Autoa on turha käynnistellä pieniksi mateluiksi kerrallaan, joten otimme käyttöön ihmismoottorin: meikäläisiä muutamama bussista ulos ja Ossia työntämään!

Hyvin liukui kuusitonninen keijukainen eteenpäin. Rajasäädöt kestivät useamman tunnin, bussimme ei taas oikein istunut standardeihin… Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin pikkuautojonojen ohi ja herätimme rajoilla enemmän hilpeyttä kuin hankaluuksia. Rajatarkastajat eivät juuri vaivautuneet tonkimaan bussia.

Ukraina näyttäytyi kauniina ja kiehtovana. Ensimmäisenä aamuna heräsimme hylätyltä bensa-asemalta, toisena metsäisen vuoriston viileydestä jääkylmän joen varressa. Jonkinlainen aikamatka-olo alkoi jo tavoittaa: vihanneskauppiaat tienvarsilla, hevoskärryt, heinäseipäät. Ja kaiken maailman hitaat traktorit tienpäällä Ossi hyrisee tyytyväisyyttä päästessään viimein ohittamaan jonkun. Yksi jos toinenkin ossilainen on alkanut tuntea vahvistuvaa idan kutsua…

Teimme kaupunkiretken 750 000 asukkaan L´viviin. Varsin lempeänoloinen paikka, joskin kaupunkiajelu bussilla ei aina ole helppoa. Kahvitteluiden jälkeen laitoimme Ollapollan pyörimään eli potkaisimme pehmeän jättiläisjalkapallon katukuvaan kaikkien jalankulkijoiden potkittavaksi.

Virkamies pallotteli salkullaan, rullatuolilla kulkeva vapaalla kädellään - tyylejä oli monia. Toistasataa kulkijaa tuli palloa pelanneeksi. Eräällä kävelykadulla pallo pomppasi keskelle hääkuvausta. Morsian ja sulhanen alkoivat pallottemaan ja hääkuvaajat ikuistivat heidät hääasuissaan Ollapollan kanssa. Ennen kaupungista poistumista tempauduimme puistoaukiolle soittelemaan ja jatkamaan pallottelua. Paikalle kerääntyi parhaimillaan 150 ihmistä hyvässä hengessä hengailemaan.

 

Myos toisenlaisia kohtaamisia on osunut reitille: kerjaavat lapset ovat ilmestyneet katukuvaan. Lviviläisessä kahvilassa meidät piiritti villi joukko, jonka häivyttyä pöydällä oli revennyt tarjoilijan tipiksi tarkoitettu seteli. Romanialaisen linnanraunion kupeessa saimme ajattelemisen aihetta. Paikalla oli joukko pieniä lapsia, heidän isompia sisaruksiaan ja muutama vanhempi, jotka käyttäytyivät uhkaavaksikin tulkittavalla tavalla tai ainakaan tilanne ei suoranaisesti kutsunut avoimeen, vastavuoroiseen kommunikaatioon. Lopulta poistuimme paikalta, mutta tapaus herätti paljon kysymyksiä. Miltä me näytamme näiden ihmisten silmissä? Millaisia ennakkoluuloja tilanteessa oli puolin ja toisin, ja miksi? Mikä on luotettavaa intuitiota, mikä turhaa pelkoa? Onko meillä mitään yhteistä jaettavaa, mitä se voi olla, miten se saadaan esille? Nama haasteet tulevat eteemme varmasti lisaantyvassa maarin matkan edetessa.

Ukrainan ja Romanian rajan ylitimme jalleen iltahamarissa jalleen bussia tyonnellen. Yhden kattotynnyrin avaaminen ja lääkekaapin taskulamppuvilkaisu riittivät vakuudeksi tulliviranomaisille ja kuuden hammasharjan rivistö ikkunalaudalla vakuutti matkustajamäärästä. Yopaikan loytaminen bussille on osoittautunut tahan astisen matkan haasteellisimmaksi juuri taalla. Mutta aina loytyy bussinmentava aukko lopulta, oli se sitten maissipelto tai huoltsikan takapiha. Ja huomenissa aikeet onkin olla jo Bulgariassa ja suunta kohti Sakar-vuoristoa, jossa odottaa Rainbow-leiri eli luonnonlaheista elamaa vuorten helmassa syyskuun loppuun asti. Sitten onkin Ossin reitit avoimet ja mahdolliset moneen suuntaan… (Juuso alapa jarkkailemaan Iran viisumia jos yha mielit bussin kyytiin lokakuussa:)

Rakkauksia ja halauksia meilta pohjoiseen, voikaa parhaasti silla niin mekin tehdaan!

Kirjoittelivat: Freia, Suvi ja Sanna
Kuvat: Freia, Sanna, Gabriel