Tuhannen otokan kuningaskunta ja kaksirenkainen ystava
29. Helmikuuta 2008 klo 09:00 Kirjoitteli: GabrielRastakiharan loppu
Kaksi paivaa sitten tuhosin tuhannen elaimen kuningaskunnan. Minulla oli siihen hyva syy: se majaili paassani, enka ollenkaan pitanyt siita. Rastakiharoistani loytyi Nicaraguan Isla de Ometepella asustellessani noin tuhannen tain luomakunta satoine munineen. Siella oli iso-aiteja, iso-isia, vanhemmat ja koko jalkipolvi koirineen ja kissoineen.
Jotain oli tehtava. Ja koska tait nayttivat rakastavan rastojani liiankin paljon saivat ne jaada sinne. Mutta rastat saivat lahtea paastani.
Taman jalkeen Eyal totesi minua katsoessaan, etta hanella on uusi ystava, sen nimi on “TILO” ja se on Tuukan veli…mutta missa Tuukka? (Israelilaisen Eyalin mielesta Tilo kuulosti todella suomalaiselta nimelta.
Viime paivat olen sitten nyppinyt tain paivassa hiuksistani, tai siis siita sentin mittaisesta jamasta jota on jaljella…viela niita elukoita riittaa. Tana aamuna sain paikallista “yrttituhoainetta” ja sen jalkeen paastani on tippunut viininpunaisia pokertyneita elukoita…aika hauskaa.
Viimeiset 2 ja puoli viikkoa asustelin Isla de Ometepella Nicaraguassa opiskellen Bona Fide -nimisella Permacultura tilalla tulivuoren juurella luonnonmukaista yhteiseloa aitimaan kanssa. Oli ihan huisit viikot.
Punainen soratien nielija
Ja nyt kavi niin, etta tuli hankittua polkupyora ja huomenna lastaan koko omaisuuteni sen kyytiin ja kaannan etupyoran kohti Costa Ricaa ja Panamaa. Kaveri kenelta pyoran ostin kylla sai hyvat naurut, kun kerroin, etta ajan talla pyoralla Panamaan. Pitaahan punaisen menopelin nyt vahan maailmaa nahda! Eiliset paivat olen sitten rakennellu uudelle ystavalleni taakkatelineita ja fiksaillut renkaita ja muita osia. Nyt luulen sen kestavan.
Kaikki taalla kysyy, minne menen Costa Ricassa ja Panamassa. Enhan mina tuollaiseen osaa vastata. Kunhan menen! Antaa myotatuulen nayttaa oikea suunta :)
Kiitos kaikille mahtavista viesteista ja kommenteista. Ne antavat puhtia ja hymya huuleen.
Voikaa paksusti!
Heittakaa voltti ja halatkaa toisianne!
Ootte mahtavia kaikki!
-Tuukka “TILO” Nicaraguan laidalta Rivasista, 29/2
3. Maaliskuuta 2008 klo 21:10
Heippa Tuukka. Olipa mukava lukea viestejäsi. Harmillista että hiuksesi saivat kyytiä. Toivottavasti uusi punainen pyöräsi rullaa hyvin. Voit sitten opettaa meille luomuviljelyn alkeita kun onnistumme hankkimaan peltoa, olemme aloittaneet jo luomuviljan ostamisella viljelijöiltä ja jauhamme sen itse myllyllä kotona. Nami! Haleja
20. Maaliskuuta 2008 klo 22:21
Hei Tuukka
paras blogi, mitä olen tänä vuonna lukenut. Mielettömät kuvaukset rankkasateista ja pimeän vaelluksista, täiperheestä puhumattakaan. Vaan kuinka sinut enää tunnistaa sitten kun palajat. Uusia seikkailuja - taikka niiden kuvauksia - odotellaan! Tsempiä matkalle.
5. Huhtikuuta 2008 klo 17:14
heipsan tuukka ja hilja!
hih mietteet verkossa saivat hipin naamalle iiiiso hymyn ja fiiliksen “mä haluun kauas kauas pois, syömään tortilloja viiksekkäiden tullimiesten kanssa” hih…
espoossa on pilvistä ja kesän odotusta…
tsemppiä hipeille sinne jonnekin :) Miira lähettää kans iiison hymiön sinne jonnekin-.