Vaella Laella

Bussirallia Guatemalan halki

¿Uskotteko, etta vanhalla koulubussilla voi ajaa rallia? Ja viela vuoriston serpentiiniteilla?

Kylla voi! Tuli nimittain todistettua matkustaessani Atitlanilta kohti kaakkois-Guatemalaa ja El Salvadorin rajaa.

Olen ollut elamani aikana monenlaisessa kyydissa, mutta ei ole ennen pitanyt kayttaa kaikkia lihasvoimia pysyakseen bussin penkilla, ettei olisi lattialle lentanyt. Kaksi linja-autoa oli matkalla vuoriston halki samaan suuntaan remontissa olevaa tieta ja kuskit olivat ilmeisesti kaveruksia. Heti liikkeelle lahdettyamme bussit alkoivat ohitella toisiaan vuoron peraan, mutkitellen tietyomaakivien, tyontekijoiden ja vastaantulevan liikenteen seassa. ujee!

Vanhalla mummolla ei ollut enaa tarpeeksi voimia pidella kiinni ja han kellahti lattialle rajussa kurvissa. Sen jalkeen takapenkilta lahtenyt kansanilmaus sai kuskin hiukan hiljentamaan. Jokaisessa mutkassa kuulin, miten katolla matkustava rinkkani valuu laidalta toiseen ja pomppii ylos alas. Alkoi todella hirvittaa kun muistin, etta rinkka kiinnitettiin sinne vain pienella narun patkalla. Pysahtyessamme seuraavan kerran taytyi itse kiiveta katolle tarkistamaan, onko mitaan jaljella ja sitomaan omaisuuteni paremmin banaaninippujen valiin.

Taman bussin seinalla kuskin vieressa oli tarra:
“Matkustaminen talla bussilla on turvallista,
koska jumala ohjaa,
mina vain matkustan”

****
En ollut ollenkaan miettinyt miten etenisin kohti Nicaraguaa, joten annoin nenani nayttaa suunnan ja sydameni kertoa, minne menna matkalla etelaan.

Ja niin siina sitten kavi, etta paadyin menemaan koko matkan paikallisilla kanabusseilla ja valilla liftaamalla. Viisi paivaa siina meni Guatemalasta El Salvadorin kautta Nicaraguaan ja nama paivat olivat kylla taynna elamaa.

Rajanylityksen riemua ja bussipoppia El Salvadorissa

Tassa maailmassa ei ole kovinkaan monta asiaa, joita TODELLA inhoan. Yksi niista kuitenkin on heratyskello ja sen tikitys - taysin sietamaton kapistus! Toinen on maiden rajoilla paivystavat rahanvaihtajat, jotka valittomasti hyokkaavat kimppuuni ja ovat valmiita myymaan aitinsakin, jotta saisivat mua huijattua - tama ihmisrotu on minulle haaste. Miten voisin vain hymyilla heillekin, vaikka tiedan heidan haluavan dollarini ja kaiken mahdollisen valuuttani mahdollisimman eparehellisesti.

Guatemalan ja El Salvadorin rajalla kohtasin taas lauman tata ko. ihmisrotua. Viisi miesta ymparoi minut ja paani oli ihan sekaisin hypittyani koko paivan kanabusseissa. Vaihdoin kasan Quetzaleseja Dollareiksi ja ylitin rajan. Jotain vaihtotoimituksessa kuitenkin jai narastamaan, vaikka olinkin tarkistanut summan miesten laskimella. Tajusin sen vasta liian myohaan - olin saanut dollareita noin 50% siita mita olisi pitanyt. Olipas ovela temppu : heidan laskimensa antoi loppusummaksi puolet oikeasta!! Eli 2+2 = 2 eika 4. Taytyy kylla sanoa, etta aika nerokasta vaikka “hiukkasen” tympaisikin. Menetys oli siina 50 dollaria.

Pienella rajalla soin viiksekkaiden poliisisetien kanssa tortillaa ja sitten oli aika jatkaa kanabussimaratonia. Bussin matkattua rajalta ulos hiljensimme vauhtia risteyksen kohdalla ja samassa pieni “hataovena” muinoin toiminut takaovi paukahti auki. Sielta hyppasi kyytiin lauma pienia myyjia ja matkustajien syliin alkoi virrata tortilloja, suklaavanukkaita, jaateloa, mangoa, banaanilastuja, juomia, pahkinoita, munkkeja - kaikkea, mita vain pystyi kuvittelemaan. Ja seuraavassa mutkassa bussin hiukan hiljentaessa lapset hyppasivat vauhdissa pois korit paansa paalla ja sisaan nousi vesipusseja ja hedelmia myyva nainen ja seuraavana mustaan pukuun pukeutunut herrasmies, joka aloitti pitkan ylistyspuheen ihorasvasta. Ja hammastyksekseni melkein jokainen matkustaja myos osti purnukan tata “elamasi parantavaa” ihme rasvaa.

El Salvador saa ehdottoman ykkossijan bussievaissa. Sen lisaksi maa vetaa kylla todella pitkan korren myos kanabussien musiikkipuolella. Pieneen Tacuban kylaan matkatessani bussin kattoon oli kiinnitetty 4 metri*1.5 metrin kokoista aktiivitehokaiutinkaappia. Kuskin paan ylapuolella killui nauhojen varassa DVD-soitin ja tv ja matkan ajan soitettiin karaokevideoita, eika mitenkaan hiljaisella voluumilla vaan tyyliin “mita kovempaa, sen enemman nautit”. Tunnin ajan matkustin discossa, jossa karaokevideolla lauloi yli-imela 70-lukutyylinen poikabandi.

USA -school BUS/chicken BUS TOP X

Kaikki naista maista (Mexicoa lukuunottamatta) kayttaa vanhoja jenkki koulubusseja julkisliikenteessa. Kaiki bussit ovat Blue Bird -yhtion tekemia, mutta silti paikallinen leima nakyy. Tassa TOP X -lista parhaista paloista:

*Parhaat Jamit: Jaettu sija El Salvadorin karaokepop-bussit ja Belizen reggaekarryt
*Paras yleisfiilis: Belizen reggaekarkelovaunut laulavine pappoineen
*Eniten pelkoa: Guatemalan bussiralli vuoristossa
*Paras koristelu/coolein auto: Guatemalan kaikki bussit
*Parhaat sapuskat: El Salvador, “oih - se suklaavanukas”
*Paras “perhe tunnelma”: Nicaraguan melonibussit -”kaikki jaetaan kaikkien kesken”
*Nopeimmat bussivaihdot: Guatemala, “rinkkasi on jo seuraavassa bussissa ennenkuin ehdit avata suutasi - sitten vain juoksuksi, etta ehdit itse mukaan”.

*

Kiipelya maissipelloilla, El Salvador

Hikoilen jo aamu seitsemalta. Taalla on sama aurinko kuin Guatemalassa - niin ainakin mulle kerrottiin - mutta se on paljon voimakkaampi etelaan pain kun mennaan. Kehoni ajattelee viela Suomen talvikeleja ja taalla on ainakin +35c jo aamusta -on siina eroa!

Kavelen pitkin maissipeltoja, mutta kavely on oikeastaan vaara sana, kun pellot kohoavat lahes 40 asteen kulmassa kohti taivasta kukkuloiden rinteilla. Kiipeilya maissien seassa! Tacuban kylan ymparisto on taynnaan maissipeltoja ja pienia kukkuloita laaksoineen. Alhaalla laaksoissa kasvaa kahvi isoina pensaina, marjojen punainen vari nakyy kauaksi vihreiden lehtien lomasta. Tamahan on kuuluisa maa kahvisaralla. On oikeastaan aika uskomatonta miten tuo punainen marja paattyy ihmisten kahvipyotiin ympari maailmaa muuntautuneena taksi himoja herattavaksi mustaksi myrkyksi tai siis nautintoaineeksi - kuinka vaan. Marjan sisalla on se salaisuus - kahvipapu!

Maissipeltojen valissa vastaani tulee kymmenia lapsia pukeutuneena puhtaan valkoisiin koulupukuihin. Kontrasti on hurja tomuisten majojen ja polyisten peltojen rinnalla. Miten noi paidat on noin valkoisia! Oma hien keltaruskeaksi varjaama paitani alkaa tuntua entista likaisemmalle.

Keltaisena hohtavien maissipeltojen valissa kavelevat miehet viljelyksilleen. Pitka viidakkoveitsi roikkuu vyotaisilla, kauluspaita on napitettu tiukasti kiinni ja paassa on comboyhattu. Jokainen pysahtyy jututtamaan outoa kulkijaa ja hymyilee valloittavasti.
Vaeltaessani takaisin kylaan jouduin ylittamaan useamman piikkilankaaidan. Viimeisen yli hyppasin hienolla loikalla silla seurauksella, etta kuului RAKS ja housut repesivat perseesta. Hieno, uusi leikkaus. Lisays INHO-listalle: piikkilanka-aita!

Jatkoin El Salvadorin halki vaeltaen aamut kahvipensaissa ja maissipelloilla. Seuraava yosija loytyi taiteilijatalosta Alegrian kylasta, eli “Ilon” kylasta. Talon nimi oli muuten “La casa alegria” eli “ilotalo”. Sinne saavuin myohaan illalla ja artesaanikahvilassa oli ruokalisalla Quesadilla - tama on Meksikossa ja Guatemalassa juustoa taynna oleva tortilla. Olin tosi nalkainen ja tilasin niita viisi. Luulin saavani tayttavan illallisen, mutta Quesadilla taalla onkin juustoleivos kermavaahdolla. Illalliseksi soin siis 5 leivosta, onneksi ei hammaslaakarini ollut nakemassa.

Tamakin kyla on taynna varia. Talot on maalattu sinisella, keltaisella, vihrealla ja vaaleanpunaisella. Iltaisin kylanraitille syttyy varikkaita valoja kauppojen eteen ja risteyksiin. Pienet nuotiot palavat kojujen edessa ja valaisevat talojen seinia loimullaan saaden varjot leikkimaan.

Aamuisella patikkamatkallani tulivuoren ympari seuraani liittyi Luis-niminen mies ja yhdessa vaelsimme pari tuntia ylos volcaanoa. Luis selvitti mulle eri kahvilajien eroja kavellessamme viljelysten ohi ja mina yritin parhaani mukaan kertoilla hanelle espanjaksi Suomen erikoisuuksia. Han tietaa nyt ainakin taman:
-Suomi ei ole Argentiinan eika USA:n naapurimaa (toisin kuin luultu)
-Suomi ei ole saari (ihan tosi!)
-Suomessa ei kasva kahvi eika maissi (tata han ei kylla meinannyt millaan uskoa)
-Suomessa kasvaa peruna ulkona ja tomaatti sisalla talossa (paljon naurua)
-Meilla on lisaksi “hunajaelaimia” ja Nokian matkapuhelimia ja enemman kuin sata ja tuhat jarvea (ihmettelya)
-Suomessa on hyvin kylmaa ja pimeaa (lisaa ihmettelya ja pitka hiljaisuus)

Ah, nama keskustelut ovat aina niin sivistavia!

Haliballoa sinne jokaiselle itsekullekin Nicaraguan tulivuorimaisemista!