Vaella Laella

Ensihetket Belizessa: istumme USA:n 1960-luvun kelta-punavihreassa koulubussissa (James Bus Company), kolistelemme taydella bussilastilla etela-Belizeen Love Radio pauhaten (kylla, se on Belizen paa-radiokanava). Bussin tuuletus toimii kun kaikki ikkunat on auki.

Tama kuva vastaa viela viikon Belize-oleskelun jalkeen kasitysta tasta maasta: letkeaa ja  reggaeta soi joka talosta, kaikki ohikulkijat tervehtivat toisiaan levean hyvantuulisella kreolin (kuuma-peruna-suussa)-englannilla. Maassa on asukkaita vain parisataatuhatta, suurimmassa kaupungissakin 40 000 ihmista…. tama ei liene voi olla nakymatta tuttavallisuutena katukuvassa…

Ei siispa ole ollut viihtymisongelmia Placencian merenrantakylassa etela-Belizessa:) livemusiikkia meren aarella ja leppostelua palmujen katveessa… ai mika kaamos ja joulu? No, valilla reggae-biittien valista helahtaa joku joululaulukin palmujen katveessa ja yhdella torimyyjalla oli tanaan tonttulakki paassa 35c helteella.

***Shivakoira rannalla***

Loppuun viela terveiset Love Radion savelin:

White man pushes the road
Spanish man builds the houses
Chinese man cooks the food
and
black man takes it easy

(Belizen epavirallinen kansallislaulu)